Synnytysvalmennus Ugandassa belgialaisittain.

Alunperin meidän oli tarkoitus käydä synnytysvalmennuksessa Münchenissä. Hetken etsinnän jälkeen löysin sieltä amerikkalaisen (?) doulan, joka olisi voinut meille valmennuksen englanniksi pitää. Luonnollisestihan saksaksi löytyisi vaikka ja mitä, mutta ajattelin, että olisi parempi jos minä pääroolin esittäjänä ymmärtäisin valmennuksesta mahdollisimman paljon. (Vaikka kyllä englanninkin kanssa saa olla välillä sanakirja kädessä, kun ei tää ihmisen anatomia-englanti oo mun vahvimpia puolia...)

Mutta suunnitelma muuttui kun meille kävi hyvä tuuri; kätilöni järjestää Mama Groupia, jossa käsitellään vaihtelevia teemoja ja nyt viimeisimpänä teemana oli synnytys. Säästimme pitkän pennin käymällä valmennuksessa jo täällä. Valmennus oli jaettu kahdelle lauantaille; ensin teoriaosuus ja myöhemmin käytäntö. Uskon että valmennuksen sisältö olisi Saksassa tai Suomessa ollut jokseenkin sama, kätilö kun on Belgiasta kotoisin. Valmennus olisi saattanut toki olla hieman erilainen, jos sen pitäjä olisi ugandalainen. Kätilö otti myös mahdollisuuksien mukaan huomioon sen, että valmennukseen osallistuvat synnyttävät eri maissa ja muisti mainita eri maiden käytännöistä. Toki jos olisimme käyneet valmennuksessa Saksassa, olisimme todennäköisesti saaneet hieman tarkempaa tietoa juuri tästä maasta. Mutta löytyyhän sitä informaatiota internetistäkin.

Itse tunnen oppineeni melko vähän uutta; noita vauvajuttuja kun on tullut jo jonkun verran opiskeltua. Mutta uskon, että kokemus oli kuitenkin erittäin hyödyllinen, koska nyt Wolfikin pääsi osalliseksi ja synnytykseen liittyvistä asioista tuli keskustelua vähän syvemmin. Oma mielipide synnytyksen optimaalisesta kulusta terävöityi jonkun verran, mutta pyrin siihen, etten suunnittelisi tapahtumaa liikaa. Synnytyksen kulkua kun on melko mahdotonta ennustaa. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että haluan ammeen ainakin supistuskipuja lieventämään ja mahdollisesti myös synnytykseen. En haluaisi olla "sidottuna" sänkyyn, joten yritän pärjäillä ilman epiduraalia, mutta senhän näkee sitten, minkälainen kivunsietokyky mulla on. (Yksi uusi asia oli se, että elokuvissa aina esillä oleva sängyssä selällään synnyttäminen on pahin mahdollinen asento, joten jotain todella hyödyllistä tuli opittua.) Mieleni on muuttunut melkoisesti keisarinleikkauksen suhteen; ensin ajattelin, että hei, sehän olis kätevä (eräs tuttu kun palautui leikkauksesta supernopeasti), mutta nyt olen aika lailla sitä vastaan, koska se on epäluonnollinen keino saattaa lapsi maailmaan. Vaikka tokihan vauvan ja mun terveys on ykkösasia, ja jos on pakko leikata, niin sitten leikataan.

***

We had already planned to go to childbirth classes in Munich, but as we got an opportunity to do it here in Kampala, we took it. The classes were held by my midwife at a clinic called The Surgery, and I think we got probably all the information we would have gotten in Germany or Finland. The midwife is Belgian so she had an European view on childbirth. ;)

I learned few new things, especially about the possible positions to give birth, but I think the most useful part of participating in the training was that we were actually talking about the situation more detailed with Wolfi, and I believe that now he also understands what happens in labor (in a more detailed way than "it hurts and then the baby comes out" :D) and how I would prefer things to happen, which in our case might be extra-important as we will be in Germany and I might not be able to explain myself so well.

Paratiisissa.

Niin paljon kuin olenkin aina välillä kironnut täällä, kaukana perheestä ja ystävistä, asumista, en voi olla myöntämättä että on tässä toki hyvätkin puolensa. Viikonloppuna pääsimme jälleen kerran todistamaan tämän maan huikeaa kauneutta Wild Waters Lodgessa Jinjassa.

Mainitsinkin paikan jo taannoin, kun kävimme siellä lounaalla. Ihastuimme jo silloin paikkaan, joten pakko sinne oli päästä majoittumaan. Wolfi päättikin sitten lahjoittaa mulle synttärilahjaksi yön kyseisessä paikassa ja mikäpä olisikaan ollut parempi ajankohta romanttiselle viikonlopulle kuin meidän ensimmäinen hääpäivämme. :)

Kuten olen jo aiemmin maininnut, hotellihinnat ovat täällä ihan pilvissä, eikä rahalleen todellakaan aina saa vastinetta. Perus keskitason huone saattaa maksaa hyvinkin yli 200 dollaria. Joten arvata saattaa, ettei tässä lodgessa yöpyminen irronnut erityisen huokeaan hintaan. Onneksi Ugandassa asuville ulkomaalaisille sentään myönnetään tuntuva alennus. Mutta tosiaan, yksi niistä täällä asumisen ehdottomista hyvistä puolista (sen lisäksi että tälläisiä paikkoja ylipäänsä on kohtuullisen ajomatkan päässä) on se, että aina silloin tällöin meillä on varaa hemmotella itseämme huomattavasti ylellisemmin kuin Euroopassa asuessa.

Ja vaikka paikka onkin tyyris, on se mielestäni ehdottomasti sijoituksen arvoinen. Luulin, että tälläisiin paikkoihin pääsevät vain superrikkaat julkkikset, eikä tämmöisellä maijameikäläisellä ole mitään mahdollisuuksia. :D

Hotelli sijaitsee omalla saarellaan, jonne täytyy mennä soutuveneellä. Veneretki on lyhyt, mutta sitäkin jännempi, kun ylitettävänä on kuohuva, krokotiilejä ja bilharziaa kuhiseva Niili. Paattia soutavat miehet kuulemma osaavat reitin jopa pimeässä, jos se nyt hieman lohduttaa. Mutta eikai paratiisiin liian helpolla voi päästä?

Hotelli"huoneet" ovat itsenäisiä mökkejä, joissa tuntee olevansa saarella lähes yksinään. Huoneet ovat kuin suoraan luksus-matkailulehden sivuilta, jotain aivan uskomatonta. Ruokakin on täällä erityisen maittavaa. Yöpymisen hintaan kuului lounas, viiden ruokalajin illallinen ja tietysti aamiainen.

On oikeastaan mahdotonta löytää sanoja tätä paikkaa kuvaamaan eivätkä kuvatkaan tee paikalle oikeutta, joten teidän täytynee tulla se itse kokemaan! ;)

We spent our wedding anniversary weekend in the most amazing lodge, that one could ever imagine. Wild Waters is like straight from the pages of Traveller-magazine and I never ever would have thought that I, just as an ordinary Finnish girl would have a chance to spend a night in a place like this.

I can't really find words good enough to describe the place, and the pictures won't do justice either, so I guess you just better check it yourself. I guarantee that you get a very unique experience, worth of every hard earned penny of yours. :)

Raskaussuoritus tähän mennessä: teoria ja käytäntö

Kun mulla on tässä tätä aikaa ollut niin on tullut opiskeltua aika paljon kaikenlaista raskauteen (ja tietysti vauvan hoitoon) liittyvää, mm. Vauva-lehteä, erinäisiä kirjoja, blogeja, Facebookin vauvapalstoja... Joten tunnen olevani aika ekspertti jo kaikenlaisten raskausvaivojen, ruokasuositusten ynnä muiden kanssa (ja jaankin mielelläni tätä tietoutta jos joku jaksaa kuunnella :P).

Itse olen pahemmilta raskausvaivoilta, ainakin tähän mennessä, säästynyt. Mitä nyt alussa oli lievää iltapahoinvointia ja muutama viikko sitten oli alaselkä ihan jumissa. Mutta eipä näistä viitsi kauheasti valittaa, varsinkaan kun yksi samassa jamassa oleva kaveri ei päässyt neljään kuukauteen kodistaan ulos pahoinvoinnin vuoksi ja toki olen kuullut myös muita karmaisevia tarinoita. Toivon vaan, ettei "helppo raskaus, vaikea synnytys"- uskomus pidä paikkaansa. :P Ja onhan tässä tietysti vielä hyvin aikaa kehitellä vaikka minkälaista vaivaa.

Ruokavalion suhteen en voi sanoa, että olisin käyttänyt imemääni tietoa hyväkseni, ja tunnenkin siitä ajoittaista huonoa omaatuntoa. Syön kyllä ihan peruskotiruokaa, jonka sanoisin, sen itse valmistaneena, olevan jokseenkin terveellistä. En myöskään ole kokenut tarvetta syödä paljon enempää kuin normaalisti. Mutta, mutta.....olen todella huono syömään hedelmiä. En ole oikein ikinä välittänyt hedelmistä. (Meillä oli joskus pienenä yhteissynttärit pikkuveljeni kanssa; hänen kakkunsa oli hänen toiveidensa mukaisesti koristeltu hedelmillä, ja minun, luonnollisesti, karkilla. En millään voinut käsittää mitä ihmettä veljen päässä liikkui... :D) Söisin mielelläni salaattia, mutta mun tarkan seulan läpäiseviä salaattiaineksia ei aina ole kaupassa tarjolla. Ja marjojakin söisin, mutta niistä nyt on ihan turha haaveilla, kun homeinen mansikkarasia maksaa 10 euroa, mustikoiden hintaa en ole edes uskaltanut tarkistaa. Eli aivan satavarmasti tässä vitamiinien tankkaamisessa olisi petraamisen varaa. Olen myös aina ollut melkoinen herkkup*rse, enkä ole tässä asiassa osannut rajoittaa mielihalujani enää ollenkaan, vaikka todellakin tiedän, ettei sokerihiireys ole vauvalle, tai minulle, hyväksi. Saa nähdä tuleeko parin viikon päästä täysstoppi herkuttelulle, kun joudun sokerirasitukseen. Olen myös potenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen aika huolettomasti syönyt sitä mitä mieli tekee, enkä ole jaksanut aina stressailla maitotuotteiden pastöroinneista (se kun on merkattu ehkä noin kahteen kaupan hyllyltä löytyvään tuotteeseen), ja jäätelön, majoneesin, salamin, juustojen ja uppomunien vaarallisuudesta. Olen myös syönyt salaattia ravintolassa (!). Toivotaan ettei tämä vielä kostaudu jonkun kamalan bakteerin muodossa....

Herkutteluista huolimatta en ole vielä onnistunut kerryttämään kovin montaa ylimääräistä kiloa (meillä ei ole vaakaa, ja olen viimeksi ollut punnittavana joskus 10 viikkoa sitten, mutta olen edelleenkin ihan tyytyväinen peilikuvaani ja kroppani mahtuu, mahaa lukuunottamatta, ihan hyvin vanhoihin vaatteisiin). Liekö syynä se, että olen vielä ah niin kovin nuori ;) ja aineenvaihdunta pelaa vaiko mahdollisesti se että harrastan edes jonkinlaista liikuntaa. Geeneistä päätellen kilot kyllä tulevat sitten jossain vaiheessa (anteeksi äiskä ja iskä), mutta olisihan se toki mukavaa palata samaan kokoon takaisin raskauden jälkeen.

Ja siitä liikunnasta tosiaan, olen aika aktiivisesti jaksanut käydä salilla ja joogailla. Itse asiassa liikunta tuntuu jopa jotenkin nautinnollisemmalta nyt kun ei ole paineita lihasten kasvattamisesta tai kunnon kohottamisesta. Liikun ihan vain pysyäkseni virkeänä ja selkäkivuttomana (ja normaalipainoisena). Olen myös vakuuttunut, että raskausjoogasta on hyötyä synnytyksessä. Uimassa pitäisi käydä useammin, kun on tuo allas tuossa vieressä ihan ilmaiseksi. Mikähän siinä on että itseään on niin vaikea sinne altaaseen saada? Toivottavasti saan nauttia liikunnan iloista aina synnytykseen asti. En malta odottaa kävelylenkkejä Suomen ja Saksan luonnossa, ja pulahtamista raikkaaseen järviveteen. :)

***

As I've had time, I've been reading quite a lot of books, blogs, magazines and writings in Facebook groups about pregnancy, I would like to say that I'm becoming some kind of self-taught expert in the topic. I am also not shy to share my information to everyone who seems to be listening. :P

Even though I know all about pregnancy problems and complications, I've been lucky so far and spared from anything worse than evening nausea in the beginning and some back pain few weeks ago. Let's hope I can also enjoy trouble-free last half of the pregnancy.

I, of course, know all about what to eat and what not to eat while being pregnant, but I must admit that for me as a thoroughbred foodie this has been a challenge. It would have been even bigger challenge in Europe, as there's so many cheeses, salamis, sushis, fast food and other forbidden things to crave. Anyway, I have been eating quite like I normally do: rather healthy home-food, but not enough fruits and vegetables, and definitely too much sweets. I would really love to eat more salad, but unfortunately the vegetables in the supermarket do not always pass my strict screen. Fruits were never really my thing, but I'm trying to stuff one (has to be Granny Smith) apple down my throat every now and then. I would like to eat some berries, but that's not happening here, as the only thing you get from the shop is moldy pack of strawberries that costs 10 euros. Every now and then I feel bad because I've been eating some milk products which I could not be sure were pasteurized, and I've been tasting some salami and blue cheese. I have even eaten mayonnaise, ice cream and soft eggs! And I've ordered salad in a restaurant.... I also feel quite bad sometimes, eating so much sugary stuff, as I know it's not good for me or the baby, but now when I'm pregnant I cannot seem to limit myself even that little bit as normally. It might be that in two weeks I'll be force stopped from eating sugar, as I have to go to the pregnancy diabetes test (which is apparently standard for almost everyone). We'll see.

Despite of my not so healthy diet, I haven't gained much weight (as far as I can judge, as we don't have a scale). Perhaps this is due to my young age ;) or perhaps it's the fact that I have been doing some sports. Anyhow, it does look like it is genetically unavoidable to gain weight in some point (sorry, Mom and Dad), but it would certainly be delightful to go back to my old size after the pregnancy.

One thing that I have been doing quite as recommended by the pregnancy specialists is exercise. I've been going to the gym and doing prenatal yoga regularly, and occasionally (too rarely, though) I've managed to put on bikinis and jump in the pool. Doing sports has actually been even more enjoyable now, when there's no pressure to get slimmer, better and faster. I can simply just enjoy. :) I wish I can exercise at least on some level until giving birth. Can't wait to go for walks in the Finnish and German nature and dive in the refreshing lake water!

Lähtölaskenta: Kaks kuukautta enää

Nimittäin siihen, että lennetään ihanaan, kotoisaan Eurooppaan :) ja kesäkin on parhaimmillaan elokuussa, eikös niin? (Oikeastaan tykkään Suomen alkukesästä, ainakin niinä harvoina aurinkoisina päivinä.) Mutta yritetään nyt vielä nauttia tästä olosta ja elosta täällä Kampalassa.

Tänään ollaan (jo) raskausviikolla 24, ja kovasti tekisi mieli ostaa kaikki mahdolliset tarvikkeet, vaatteet ja härpäkkeet meidän pikku-bubille, mutta vielä pitää valitettavasti malttaa odottaa. Onneksi täällä ei tosiaan ole pahemmin houkutuksia, kun valikoima on niin suppea, tavarat huonolaatuisia ja karmean pölykerroksen peittämiä ja hinnat aika huikeita. Mutta internet, se on se paholainen. Tähän mennessä olen pystynyt pitämään näppini suurinpiirtein erossa luottokortista, mutta en tiedä kuinka kauan enää kykenen pidättäytymään. :D

Ostoslistaahan on tietysti jo mietitty, ja on tässä odottelussa sellainen hyvä puoli, että tulee ehkä vähän paremmin pohdittua mitä kaikkea ja millä ominaisuuksilla meidän pikkuinen tarvitsee. Netissä on aika hyvä tehdä vertailua, mutta ei se kyllä sama asia ole kuin päästä kauppaan hipelöimään ja testailemaan.

Rattaiksi ollaan mietitty matkarattaita, jotka sopisivat jo heti vastasyntyneelle ja joihin saisi turvakaukalon kätevästi kiinnitettyä. Koska täällä ei paljon vaunulenkkejä ostoskeskuksen ulkopuolella tehdä, en halua sijoittaa huikeita summia vaunukoppaan. Saksassa ja Suomessa olisi kyllä kiva tehdä pidempiä lenkkejä, mutta ehkä joltakulta liikenisi lainaan vaunut. Tai sitten mennään niillä matkarattailla (en kyllä tiedä miten ne toimivat marraskuun räntäsateessa). Amazonin ostoslistalle on nyt päässyt Britaxin rattaat, turvakaukalo ja autoon turvavöillä kiinnitettävä adapteri.

Rattaiden lisäksi kaksi muuta omasta mielestäni ehdotonta härpäkettä olisivat kantoreppu ja sitteri. Kantorepuksi valikoin Manducan, olen kuullut siitä paljon hyvää, ja luulen että jos meidän bubi siinä vaan viihtyy niin sitä tulisi aika paljon käytettyä. Tämän Manducan pitäisi olla ergonominen, sopia myös tälläiselle vajaakasvuiselle kantajalle ja olla pitkäikäinen. Kaiken kaikkiaan haluaisin, että ostetuilla tavaroilla olisi mahdollisimman pitkä käyttöikä, ja siitä syystä nuo matkarattaatkin kuulostavat hyvältä, ne kun menevät 15 kiloiseksi asti. Sitteriä oli vaikeampi päättää, mutta luulen että päädymme BabyBjörniin, koska sitä tuolla Facebookin vauvapalstoilla niin kovasti ylistetään. Olisin alunperin valinnut jonkin kaikilla ääni-, valo- ja tärinäominaisuuksilla varustetun huvituksen, mutta ehkä yksinkertainen on sittenkin parempi. Eipähän mene rikki niin helposti, ja pitäisi myös mahtua pieneen tilaan, jos on joskus tarve ottaa sitteri mukaan jonnekin.

Yllä mainittujen lisäksi pitää toki saada vauvalle sänky. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että ostamme tällaisen, koska se mahtuisi pieneen makkariimme saman hyttysverkon alle. Sitten kun vauva on tuohon liian iso, niin hankkinemme jo jonkun juniori-sängy pikkuherran omaan huoneeseen.

Suunnitelmissani olisi, että saisin vauvalle pumpattua maitoa ainakin silloin tällöin, jotta tuleva iskäkin pääsisi syöttöpuuhiin (haaveilen siitä ettei minun tarvitsisi herätä ihan joka kerta vauvaa syöttämään :P). Tätä varten haluaisin Philips Aventin pumpun (ja siihen kuuluvat tuttipullot ja säilytysastiat), mutta lienee parasta odotella näiden kanssa kunnes tiedän sujuuko imetys alun alkaenkaan.

Ja sitten tietysti ne oi niin ihanat vaatteet, miten millään jaksan odottaa vielä.... Haluaisin poitsulle neutraalin värisiä ja oloisia vaatteita, mieluiten pehmoisia pastelleja. Saisi olla vaikka vaaleanpunaista, mutta sitä ei taida löytyä ilman prinsessaröyhelöitä tai glitteriä. :P En oikein innostu kirkkaan/vahvan värisistä enkä auto-, robotti-, pääkallo- ym. kuvioilla varustetuista releistä. Eli niin kauan kun poika ei osaa mielipidettään vaatteista ilmaista, niin äiti päättää että päälle puetaan ihanan hempeitä puuterisävyjä (ja ehkä iskäkin saa päättää aina silloin tällöin, mutta sehän nyt tiedetään että silloin pojan päällä on BVB-univormu).

***

Two more months and we will fly to ah, so lovely, homey Europe! And then, finally, we get to go shopping all the necessary things for our bubi. Can't wait, but I have to hold my horses for a little while longer. The good thing is that here's not much shops to go to, so my only danger is internet. We have, of course, already started our Baby-Wunschliste in Amazon. :P

For now there's a buggy and baby car seat from Britax: it is are so called travel buggy and you can attach the car seat in it. Here it is not possible to really go for a walk, so we figured it would be waste of money to buy a newborn carrycot (of course in Europe that would be useful, but we'll see, maybe we can borrow from someone).

On our list is also a carrier from Maduca: I'm hoping that the baby would like to be in one, because it would be easier for us to do things with both hands free; and a bouncer from BabyBjörn: originally I wanted a bouncer with all possible treats, but I changed my mind when I read the wise opinions of the women in Facebook's baby groups. :D Maybe simple is better sometimes.

For a bed we were thinking about this one, as it should fit under the same mosquito net as our bed. I was planning (optimistically) that I would not need to wake up at night every time when the bubi needs milk, but I could pump some so that the future daddy could also participate in the feeding. For this purpose I wanted a pump from Philips Avent, but I guess we better wait until we know whether breastfeeding is our thing at all.

And of course I have searched for baby clothes, this is the most difficult one not to order already. :P There's so many cute clothes out there! I would like to dress our bubi in quite neutral, not especially boyish and preferably soft pastel colored clothes. Maybe even in light pink, but perhaps without princess ruffles and glitter. ;) Bright and strong colors and all kinds of car, robot and skull motifs aren't really my thing, so as long as the boy is not able to tell his opinion about the clothing, he will be dressed as mommy wants (and maybe occasionally how daddy wants, but we all know that then he'll have BVB uniform). 

Kuvituksena ne muutamat jo tehdyt ostokset, ihan täydellisesti ei olla luottokortin vingutukseltä vältytty. ;) Pictures are of those few already made shoppings that we just could not resist.

Koulujuttujen välttelyä.

En näköjään saa tänään enää mitään "hyödyllistä" aikaiseksi, joten kirjoitellaanpa tänne nyt sitten tälläinen sekava postaus. (Hyödyllinen tässä tilanteessa tarkoittaa kouluhommia.)

Täällä sataa pitkästä aikaa, ihanaa. Oikeastaan on satanut ihan aamuvarhaisesta lähtien. Hassua, että vaikka on olevinaan sadekausi niin silti saattaa mennä monta päivää ilman yhtään vesipisaraa (öistä en kyllä mene takuuseen). Eli tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin, ettei Ugandaan matkustamista kannata jättää sen vuoksi, että pelkäisi sadekauden tarkoittavan 24/7 märkää ja kylmää. :D

Tänään on ollut siinä mielessä hieman erilainen päivä, että meidän siivooja on kipeänä ja pääsin ihan itse imurin varteen. Yllättävän innokkaana sitä ottaa tälläisen haasteen vastaan, kun kyse on yksittäistapauksesta eikä viikottaisesta askareesta. Aika hyvin sai kyllä hien pintaan muutaman tunnin puunaamisella. :P Ja sitten tietenkin kuratassu-Kuba päätti rynniä pihalta vasta pestyille lattioille.... Kummasti sitä osaa arvosta siisteyttä kun sen eteen on itse nähnyt vaivaa. (Kuulostan nyt varmaan ihan todellisuudesta irtautuneelta hienostorouvalta.)

Viime aikainen lievän stressin aihe on ollut Kuban kohtalo meidän muuttaessa väliaikaisesti Saksaan. Alunperin tarkoitus oli ottaa Kuba mukaan, tai ainakin mun tarkoitukseni oli. Wolfi on ilmeisesti vaan myötäillyt tässä asiassa hormonihirmua vaimoaan. :P Muutama viikko sitten päädyimme kuitenkin yhdessä siihen, että ehkä olisi kaikille osapuolille vähemmän stressaavaa, jos Kuba jäisi johonkin hyvään hoitopaikkaan täällä. Matka Saksaan on kuitenkin tosi pitkä, eikä meillä ole vielä edes kuljetusboksia, enkä halua edes kuvitella mikä taisto siihen totuttelemisesta tulee. Täältä tuntuu olevan mahdotonta löytää kuljetusboksia, joka ei maksaisi all inclusive Kanarian matkan verran. Tähän päälle vielä kaikki byrokraattiset paperihommat, jotka ovat jo nyt nostaneet mun verenpainetta ihan kiitettävästi. Ja tietysti koko lystin hinta. Pitkän ja stressaavan matkan lisäksi Kuba ei Saksassa voisi asua meidän kanssa, koska asunnon omistaja ei halua asuntoon eläimiä, vaan Kuba viettäisi suurimman osan ajasta Wolfin veljen luona meistä erossa. Ja sitten kun vauva syntyy niin meillä taitaa olla aika paljon muuta ajateltavaa, enkä halua edes kuvitella matkaa takaisin pienen vauvan ja ulisevan koiran kanssa....

Olemme jo löytäneet Kuballe paikan, jossa se voisi asua koko syksyn, ja olen oikein tyytyväinen tähän paikkaan, koska uskon että nämä ihmiset huolehtisivat Kubasta kuin omasta koirastaan. Toivon kovasti, ettei tämä perhe päätä perua viime tingassa (mulla on toisinaan pieniä vaikeuksia luottaa ihmisten lupauksiin). Toisaalta ollaan kyllä maksamassa hoidosta käypä hinta ja olisi aika suuri menetys tälle kyseisellä perheelle perua. Tai ehkä joku sieltä haluaisi muuttaa Ugandaan puoleksi vuodeksi ihan vaan koirankaitsemishinnalla? :D

Vaikka Kuban kuskaaminen mukaan kuulostaa vähintäänkin monimutkaiselta ja jättäminen tänne niin ihanan yksinkertaiselta, niin en silti ole ihan täysin sinut meidän päätöksen kanssa. Mitä jos Kuba häiriintyy loppuelämäksi, koska me hylkäsimme sen? Mitä jos sille käy jotain eikä me nähdä sitä enää koskaan? Aina välillä tulee mieleen, että miksi ihmeessä pitikin tuollainen (maailman ihanin) hankaluus elämäänsä hankkia. Eikai lapsen kanssa tule samanlaisia tunteita? :D

***

Just a random update, as I could not manage to pick up the school book and there's nothing worth watching in TV. It rains, which is nice, as it did not in several days, even it's supposed to be rain season. I cleaned the house today, as our cleaning lady was ill. I noticed that I appreciate cleanliness much more when I had to work for it (I probably sound like a spoiled housewife now). No one is allowed to the animal hair free couch this evening, that's for sure! :P

And I've been stressing about what happens to Kuba when we go to Europe for autumn... At first I was certain that we are taking him with us, now I'm starting to be quite convinced that it will be less stressful for all of us if he stays in good care here. Difficult decisions... Sometimes I cannot help thinking, why we had to take such a lovely little problem maker in our lives (and then I see how übercute he is sleeping in his bed, and forget such stupid thoughts). 

Ystäväkirja vm. 2015

Kihisen täällä innosta, arvatkaapa miksi? No, siksi että Our Osaka Blog nimesi Wonderworldin Liebster Awardissa. Parasta tässä on se, että tämä on samalla haaste vastata yhteentoista haasteen lähettäneen bloggarin kysymykseen. Ja mä niin rakastan vastata tälläsiin (esiteini-ikäinen tyttölapsi herää minussa joka kerta). Eli suuri kiitos tästä, olen otettu! :)

Our Osaka Blog nominated me for the Liebster Awards (it's an award given by a blogger to another blogger who has less than 200 followers), and the best part is that I get to answer to 11 questions from her. I always loved these kind of things, it's like answering the questions in a "Friend book" aka "Ystäväkirja" as a pre-teen. (Did you have those too, or is it a Finnish thing?) Anyway, thank you, I'm honored! :)

Before answering to the questions I'll explain the rules:

• Thank and link the person who nominated you
• Answer the nominator's 11 questions
• Nominate 11 (or fewer) small blogs who have less than 200 followers. You should believe that they deserve this award and include their link in your post
• Create 11 new questions for your nominees to answer. Notify these nominees via social media/blog

And here we go....

1. What is your favorite quote?

I have no idea who was the very first person to say this, but it describes my life well:

"Home is where your heart is." 

2. If you knew you were going to die tomorrow what would you do today?

Horrifying idea to a little human being who is afraid of death. Oh well, let's try to think it through anyway... I would grab my husband, and our dog, buy the first flight to Finland, invite my family and friends and have a party by the seaside.

3. If you could go back in time, how old would you want to be again and why?

I am very happy right now, and would not want to go back in time. Even though there are some things that I did not manage in the best possible way and I might now do differently, I would not be me and right here if those things did not happen.

4. What is a place you would NOT want to visit?

Hmm, hard one. I think I would not want to visit future, it's nicer not to know what's gonna happen.

5. Do you have a stereotype of a Finnish person?

Quiet, honest, loyal, does not talk if there's nothing real to say. Cannot handle alcohol (but thinks he/she handles it very well). Does not interrupt. Has to be really good in something to be able to do it publicly, i.e speaking another language. Dresses comfortably. Drinks Juhla Mokka and eats oat porridge and rye bread. Loves salmiakki. Goes to mökki every summer and Canary Islands every winter. Does not leave comfort zone. Likes ice hockey. And is very proud of sauna.

6.What's the first image/memory that comes to mind when you think about your childhood?

I was just going through some pictures the other day and saw one of me and my brother dressed in our pyjamas filled with pillows, and shaking hands. Apparently we were pretending to be sumo wrestlers. :D

I tried to think about a memory that wasn't photographed. I remember eating some kind of potato puree soup "perunavelli" in daycare, and it was soooo delicious. Never had it after that.

In general, thinking about my childhood the first thing to pop in mind is my brother, I guess we were quite close. :)

7. A mod con that you would not be able to live without?

Internet.

8. Sport that you do not think is a sport.

I do not consider motor sports as sports, the car's doing all the work!

9. Rice, pasta or potato?

Impossible question for foodie. Rice in sushi, pasta in lasagna and Finnish new potatoes, please!

10. Do you believe in aliens?

I believe in a lot of weird things, but I do not believe in aliens.

11. If you weren't born as a human, what animal would you have like to born as? And why?

I would be a pet cat (preferably orange, chubby one), because their life seems so simple: eat, sleep, repeat plus occasional adventures in the neighborhood. Or actually, maybe I would be a bird, I could fly anywhere I want whenever I want.


I'll nominate the following blogs:

Ajatuksia Saksasta
The most sweetest dream
Notes from a place called life
Sannan kupla
Finn for life
Siirtolaisrouvana Baijerissa
Turkinpippureita
Kochanie

My questions to these bloggers are:

1. What is your favorite food memory?
2. Where would you live if you could choose any place in the world?
3. Which trait in yourself you consider especially "Finnish"?
4. What is your favorite book?
5. If you could, what would you change in yourself?
6. Winter, spring, summer or autumn? Why?
7. Which three items would you keep, if you'd have to give up everything you own?
8. If you would be a TV character, who would you be?
9. If you would have to change your name, what would it be?
10. Name one thing you think is missing from Finland?
11. Sea, savanna or forest?

Have fun! :)

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen?

Viimeisestä työpäivästäni alkaa olla aika tarkalleen tasan vuosi, ja olen nyt muutamaan otteeseen tuntenut pienen, kai se on pakko myöntää, kateuden piston Wolfin lähtiessä aamulla töihin. Sänkyyn makoilemaan jäädessäni mietin kuinka kivaa olisi ajella omissa ajatuksissani töihin, moikata siellä työkavereita, avata työkone ja aloittaa ihana rutiininomainen, mutta kuitenkin aina jollain tavalla erilainen päivä. Ehkä hakisin aina ensin aamukahvia, sitten lukisin sähköposteja ja muutaman tunnin päästä söisin aamiaisen. Parin tunnin työteon jälkeen lähtisin lounaalle työkavereiden kanssa tai söisin kotoa mukaan otetut eväät ja lukisin hetken kirjaa. Sitten olisikin jo iltapäivä, eikä enää kovin montaa tuntia kotiinpääsyyn. Sulkisin työkoneen ja voisin hyvillä mielin rentoutua; päivän työt on nyt tehty.

Kuulostan nyt ihan hourupäiseltä, enkö vain? Kuka haluaa käydä töissä jos ei ole pakko? Voinhan luoda nämä samat rutiinit täällä kotona ollessakin, ja kyllähän mulla oikeastaan on jonkinnäköiset rutiinit. Ja vaikka työkavereita ei olekkaan, voisin kuitenkin tavata ihmisiä (tai no, auton puutteessa kutsua kylään).

Muistelen nimenomaan tuota viimeisintä työpaikkaani, sitä ihkaensimmäistä toimistotyötä, lämmöllä ja haikeudella. Tykkäsin siitä niiiin kovasti. Mutta jossain takaraivossa koputtelee ajatus siitä, kuinka onnellinen olin kun lopetin työt ja sain tehdä ihan mitä vaan. Ja kuinka aamuherätykset aina toisinaan hajottivat. Päällimäisenä ajatuksena on kuitenkin se "ihanuus". En oikein osaa sanoakaan, mikä se on se juttu jota töissä käymisessä kaipaan.

Toinenkin samantyyppinen ajatus on tässä lähiaikoina nostellut päätään. Olen koko aikuisikäni halunnut kovasti matkustaa, ja mieluiten mahdollisimman kauas, sinne missä voin kulkea aina sandaalit jalassa, eikä aurinkoa tarvitse erikseen ottaa ruskettuakseen. Parikymppisenä en ollenkaan tajunnut Euroopan ihanuutta, ajattelin että siellä kaikki on liian samanlaista. Nyt kun tänne kauas on päästy, enkä ole kuukausiin peittänyt varpaitani (juoksulenkkareita lukuunottamatta), ajattelen kuinka ihanaa olisi herätä alkukesän aamuun pitkän talven jälkeen jossain siellä Euroopassa. Ja olen viime vuosina ymmärtänyt kuinka kaunis ja monipuolinen meidän kotoisa maanosamme onkaan.

Samantyyppisistä ajatuksista olen tainnut kirjoitella aiemminkin, mutta älkää ymmärtäkö väärin. Olen kyllä onnellinen, ehkä se vain kuuluu ihmisluonteeseen haaveilla jostakin jota sinulla ei juuri nyt ole. Toisaalta rakastan rutiineja ja toisaalta kaipaan noin vuoden sykleissä jotain uutta; muuttoa, työpaikkaa.... Ja tiedostan kyllä, että se suurin mahdollinen muutos on ihan nurkan takana, mutta odottavan aika on pitkä. ;)

Jotta en unohtaisi, listaan tähän itselleni muutaman asian, joista olen erityisen kiitollinen tässä Afrikassa asuvan kotirouvan elämässä:

-minulla on aikaa opiskella sitä mikä itseäni eniten kiinnostaa
-minulla on aikaa ja energiaa urheilla päivittäin
-minulla on aikaa tehdä hyvää ruokaa
-voin aloittaa päiväni ihan mihin aikaan itse haluan
-voin katsoa Masterchefiä aamiaista syödessäni (enää muutama jakso jäljellä, nyyh)
-herään lähes joka päivä ihanan aurinkoiseen kesäaamuun ja lintujen lauluun
-minun ei tarvitse katsoa säätiedotusta tietääkseni mitä pukea päälle
-saan nauttia auringosta 300 päivää vuodessa
-minulla on aikaa lukea lehtiä, kirjoja, blogeja, ihan mitä vain haluan
-voin ottaa päivätorkut milloin haluan
-minun ei tarvitse sietää tyhmiä työkavereita
-voin kulkea koko päivän pyjamassa
-voin opiskella vaikkapa uima-altaan reunalla
-päätän itse mitä "työpäiväni" sisältää ja milloin pidän tauon
-voin keskittyä siihen että minulla ja vauvalla on hyvä olla
-minun ei tarvitse stressata töistä

Ja ehkä paras:
-minun ei tarvitse siivota

Grass is greener on the other side of the fence?

This morning, and few mornings before, I've felt a teeny tiny pinch of jealousy when Wolfi leaves for work. It has been almost a year since the last time I had to get up to go to the office. Sometimes I miss it; the routines at work. The early morning drive to the office, wishing good morning to colleagues. Perhaps I'd get a cup of coffee while my computer is waking up, then I'd check my mails and have breakfast by the desk. Later I might join my colleagues for lunch or eat yesterday's leftovers while reading a book. And then it would be already afternoon, not so many hours left to work anymore.... And once I the work day is finished,I could relax and feel like I've done something today. I'm trying to remind myself how excited I was on my last week at work when I knew that soon I'm free to do anything I want, but sometimes it's not easy.

You must think I've gone mad. Who wants to work if you don't have to? I cannot really even determine what exactly it is that I'm missing in working life. I can and I do have routines in my day anyway. I can go and meet people (or without car, invite people over).

This brings me back to the topic I've probably written about already. How I always wanted to live far, far away, there where I could always use flip-flops and never have to sunbathe to get tanned. Definitely not in some boring Europe. And here I am, far, far away, where I haven't covered my toes in months (if running sneakers do not count). And now I suddenly see how wonderful and exciting Europe is. 

Don't get me wrong, I'm not unhappy. I guess it is just some built-in thing in a human being to always dream about what you don't have. 

To remember those quite unique, amazing things that housewife's life in Africa has brought, I decided to make a small list:

-I can study whatever I like

-I have time and energy to do sports everyday

-I have time to cook delicious food

-I can start my day whenever I feel like getting up

-I can watch Masterchef while having breakfast

-almost every morning I wake up to sunshine and sound of singing birds

-I don't need to check the weather forecast to know what to wear

-I can enjoy sun 300 days a year

-I have time to read magazines, books, blogs, whatever I want

-I can take a nap whenever I want

-I don't need to stand stupid colleagues

-I can spend the whole day in a pyjama

-I can study by the swimming pool

-I decide my own working schedule

-I can concentrate on the well-being of myself and the baby

-I don't need to stress

And probably the best:

-I don't need to clean