Leevi 5kk !

Hurjaa, kuinka nopeasti aika hurahtaa, Leevi on tänään jo viisi kuukautta vanha nuori. Justhan se vasta tuotiin ensimmäistä kertaa kotiin turvakaukalossa, josta jalat menee jo nykyään yli. Viime päivinä olen miettinyt Leevin ensimmäisiä päiviä erityisen paljon lukiessani Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen-kirjaa. (Joka on itse asiassa ihan hyvä, vaikken yleisesti ottaen ko. kirjailijasta piittaakaan.) Rakkaus meidän söpöliiniä kohtaan kasvaa päivä päivältä, ja ikävöin häntä välillä jopa hänen nukkuessaan. :D Univaikeuksia lukuunottamatta Leevi on jokseenkin helppo vauva, ja tietyllä tavalla koko ajan helpompi kun jaksaa jo ihan yksinäänkin hetken leikkiä. Pirteänä hän on oikein hyväntuulinen; kiljuu ja kikattelee minkä ehtii. Leevi oppi kääntymään selältä vatsalleen noin kuukausi sitten, ja nyt yritetään kovasti päästä eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Mun mielestä ei kyllä tarvitse vielä kiirehtiä, että voin jatkossakin jättää Leevin hetkeksi leikkimatolle yksinään ilman, että hän löytää tiensä sähköjohtoihin.

Nykyisen ravitsemussuosituksen mukaan täysimetystä suositellaan kuuden kuukauden ikään asti, mutta Leevin hitaan painonnousun ja osittaisimetyksen vuoksi aloitimme ilta- ja aamupuuron jo nelisen viikkoa sitten. Poitsulla on ollut tuo lusikasta syöminen niin hyvin hallussa jo ensimmäisestä makupalasta lähtien, etten ole kokenut aloitusta liian aikaiseksi. Puuroa menisi napaan ihan mielettömiä määriä, mutta vatsavaivojen pelossa olemme yrittäneet pitää annokset kohtuullisina. Muutaman viikon ajan Leevi on myös maistellut soseita avokadon, omenan, banaanin, luumun ja kurpitsan muodossa. Tänään synttäreiden kunniaksi poika sai mangoa aamupuuroonsa, ja kylläpä maistui hyvältä. Leeville on tähän mennessä kelvannut kaikki soseet, vaikkakin kurpitsan ja avokadon kohdalla hieman nyrpisteltiinkin. Suu aukeaa omituisesta mausta huolimatta aina vaan uudelleen ja itku tulee lähes aina kun maistelut loppuu. Muutaman viikon sisällä Leevi saa uusia makuelämyksiä proteiinin muodossa, ajattelin että aloitamme kanalla ja kananmunalla. Olen tehnyt soseet itse, koska täällä kaupan valmiit maksavat hirmuisesti eivätkä ehkä ole ihan tuoreinta tavaraa. Toki tykkään muutenkin kokkailla, eli olisin todennäköisesti tehnyt soseet itse joka tapauksessa. Nyt odottelen innolla, että Leevi pääsee sormiruokailemaan. (Voi olla, että mun into lopahtaa kun näen siitä aiheutuvan sotkun ensimmäistä kertaa. :D)

Tällä hetkellä Leevin lempipuuhia ovat vaipanvaihto, sitterissä pomppiminen (Leevi on oppinut pomputtamaan BabyBjörniään itse) ja iskän tarkkailu. Mihinkään muuhun on mahdotonta keskittyä, jos iskä on samassa huoneessa. :P

***

Leevi is already 5 months old! Crazy how time flies. Everyday my love towards out little cutie grows, and sometimes I miss him even when he sleeps! :D He is already a big boy now; a month ago he learned to turn from back to belly and now he could not wait to get forward. I hope he still takes his time with that, so I can leave him alone for a minute every once and a while. Leevi also started to eat solid food about four weeks ago, and it has gone perfectly since the first spoonful. He is clearly a natural in eating. :D He is also not picky; so far everything from porridge to avocado, pumpkin and plum went down quickly, even though his face expressions told me that pumpkin wasn't his favorite. Leevi could eat enormous amounts of food, but we've tried to limit it a little, so he won't get terrible stomach ache. And every time he is devastated when the food finishes. In Finland the recommendation is to exclusively breastfeed until six months, but because of Leevi's slow weight gain we decided to start the porridge earlier. And it seems that Leevi was ready for it. I can't wait that Leevi can sit and eat with us in the dining table.

Apart from the sleeping issues we are having in this household, Leevi is quite an easy baby. It's so nice that he now likes to play with his toys and develop new skills by himself, and does not require carrying around all the time. Leevi is also very talkative and smiling when he has slept enough. His favorite things at the moment are diaper changing, jumping in his bouncer and watching daddy. When he is in the room Leevi cannot concentrate on anything else. :P 

Pikakelauksella...

Viis viikkoa Helsingissä hurahti (odotetusti) hurjaa vauhtia ja tänään olikin taas aika pistää kamat kasaan ja suunnata nokka kohti Saksanmaata. Jokseenkin synkistä keleistä huolimatta viihdyimme kaikki mainiosti. Ja olihan niitä aurinkoisiakin päiviä. Töölöstä vuokratun kämpän sijainti oli niin mainio, ettei tylsää päässyt tulemaan. Oli ihanaa vihdoinkin viettää rauhassa aikaa Helsingissä, vaikka kyllä nämä viikot aika kiireisiä loppujen lopuksi olivat. Mutta tällä kertaa meillä oli enemmän aikaa nähdä kavereita ja perhettä ja vaihtaa kuulumisia. Ulkona tuli syötyä paljon, en uskalla edes ajatella kuinka paljon rahaa paloi, mutta tulipahan testattua esim. Helsingin burgeri-scene aika perusteellisesti. Sen sijaan shoppailut jäi tällä kertaa vähemmälle (no okei, kyllähän sieltä taas yks Muumi-muki ja Kivi-lyhty mukaan tarttui), koska pakkasin "hieman" runsaanlaisesti tavaraa mukaan eikä laukuissa näin ollen ollut yhtään tilaa tuliaisille...

Meidän Leevillä taitaa olla joku matkustusgeeni; menolennon tavoin tämänpäiväinen paluulento sujui kuin unelma. Kuten olin etukäteen kuullutkin, eivät vauvan korvat taida reagoida nousuun ja laskuun samalla lailla kuin aikuisen, tai ainakaan Leevillä ei tuntunut olevan mitään ongelmia. Leeviä ei paljoa lentäminen hetkauttanut, vaan omaan korvaan käyvä jatkuva hurina tais vaan unettaa pikkuherraa. Jos joku koskaan väittää, ettei vauvan kanssa voi matkustaa, saatan esittää vastalauseeni. Finnairia voisin tässä kohtaa kiittää oikein pätevästi palvelusta; molemmilla lennoilla saatiin kaukalo ilmaiseksi sisälle matkustamoon, kun ylimääräistä tilaa kerran oli. (Ehkäpä teen kokonaisen postauksen joskus tästä matkustusaiheesta, sitten kun kokemusta on kertynyt enemmän.)

Leevi on kasvanut aika hyvää tahtia, muutamat vaatteet on jo jääneet pitkällä ja hoikalla pojalla pieniksi. Muutama viikko sitten todistimme ensimmäisiä hymyjä, ja nyt poitsu vastaa hymyyn ja naureskelee meidän jutuille. Ihan mahtavaa saada vastakaikua ja reaktioita, ihan eri fiilis leperrellä vauvalle. Päätäkin pidellään jo aika kivasti, varsinkin sylissä ollessa. Leevi ei enää viihdy ollenkaan pikkuvauvan tavoin sylissä maaten vaan häntä täytyy kantaa pystyasennossa kasvot menosuuntaan niin että hän voi ihmetellä maailman menoa. :)

Yritän nyt kunnostautua blogin päivittämisessä. Suomessa oli niin paljon muuta tekemistä, aina oli joku lehti luettavana tai uusin tosi-tv-sarja katsottavana, mutta nyt loppui tekosyyt! (Btw. Tekosyyt sais loppua myös ylettömän syömisen suhteen...)

***

I apologise, but I'm super-lazy to translate now... Here comes short review:

Five weeks in Finland passed quickly, we had loads of fun with friends, family and food.

Leevi has probably some kind of travel gene as he is such an easy travel companion. He has grown quite a lot and starts to be much more responsive these days. Leevi is quite a smiley boy most of the time, if food and sleep supplies work properly. :D it's just amazing to see your own child smile at you. As cheesy as it sounds. :P

Tervetuloa Leevi!

Tätä uutista on odotettu kauan: meidän pikkuinen poikamme näki päivänvalon ensi kertaa 29. syyskuuta. Eli huomenna hän on jo kaksiviikkoinen! Aika menee hurjaa vauhtia (paitsi aamuöiden loputtomat tunnit) enkä millään ole ehtinyt aiemmin kirjoitella. :D

Ensimmäiset päivät uuden perheenjäsenemme kanssa ovat olleet (yllätys yllätys) uuden opettelua, meille kaikille. Mun vauvanhoitokokemus ennen Leeviä on pyöreä nolla, joten kaikki vaipanvaihdosta tuttien steriloimiseen on ollut uutta ja jännää. :P Wolfillakaan ei aiempaa kokemusta taida olla, se nyt vaan on luonnostaan hyvä lasten kanssa. Sen olen jo oppinut että vauvan kanssa on ihan turha suunnitella mitään, koska vaikka se nukkui eilen koko päivän, saattaa se tänään vaatia jakamattoman huomiosi. "Hyvin" nukutun yön (vähintään neljä tuntia unta, mieluiten yhtäjaksoisesti) jälkeen olo on itsevarma "kyllä me pystytään tähän", kun taas huonon yön jälkeen tekee mieli käydä sairaalassa pyytämässä josko vauvan saisi takaisin masuun. Kuten etukäteen aavistelinkin, en muuttunut synnytyksen myötä superäidiksi, joka tarvitsee pari tuntia unta viikossa ja pystyy silti toimimaan normaalisti. Mun kärsivällisyys ja toimintakyky laskee pakkasen puolelle heti jos vuorokaudessa tulee nukuttua vähemmän kuin kahdeksan tuntia. Tähän mennessä unenpuutteesta on eniten kärsinyt saksankielen taitoni; en enää ymmärrä puoliakaan siitä mitä ennen.

Mutta vaikka vauva-arjen rankkuus on yllättänyt (luulin olevani hyvin varautunut, mutta nyt ymmärrän kliseen "ei siihen voi varautua"), niin onhan tuo tissillä tuhiseva pötkylä suloisin asia ikinä ja on vaikea uskoa että me ollaan hänet luotu. Tähän mennessä Leevin söpöimpiin juttuihin kuuluu unien jälkeinen kokonaisvaltainen venyttelytuokio (josta olisi hyvä vanhempienkin ottaa mallia) ja siihen kuuluvat ilmeilyt. Myös viime päivien silmät suurina tuijottelu on hyvin hellyyttävä näky. <3

En tiedä vielä kirjottelenko synnytyksestä sen tarkemmin, mutta yhden asian voin kertoa: sillä synnytyssuunnitelmalla olisi voinut pyyhkiä takapuolensa. Eli tässä ei todellakaan päde "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". :D

Blogi on muuttanut: lue Leevin edesottamuksista täältä!

Our son, Leevi, is finally here! He was born on 29th of September and is almost 2 weeks old now. Time seems to be flying now (except those long hours between 2am and 7am) and I haven't had time or energy to write earlier.

As you can imagine these past days have been full of new things, as our previous childcare experience was zero. Everything from changing diaper to sterilizing dummies is new and exciting. Wolfi seems to be natural with the baby though, singing and dancing around with him. :) One thing that we have already learned is that you cannot plan anything with a baby; if he slept the whole day yesterday, it definitely does not mean than he would do the same today. After a "well"-slept night (at least four hours of sleep, preferably in one piece) I feel very confident that we can do this, but after not so good night I would like to go to the hospital and ask them to put the baby back in my belly. Unfortunately the famous mother hormones did not quite find this address, at least what comes to the ability to function normally with less than 8 hours of sleep every day. My patience and performance suffer greatly from the lack of sleep; the biggest looser so far has been my German skills, which are almost non-existent now.

But don't get me wrong, even though the new life with a baby has surprised me with its harshness (now I get the cliche "you cannot prepare for it"), it is so amazing to think that this world's cutest little boob sucker came from us. So far one of the cutest things to watch is Leevi's after-nap stretching sessions and the face expressions that belong to it. For a few days now, he has also been awake quite a lot, viewing the big wide world with his dark button eyes. <3

What comes to the birth, I'm not sure if I'll write more detailed birth story, but one thing I can say: the birth plan found it's true purpose as toilet paper. So I cannot confirm the saying "well planned is half done". :P

Papa Box

Synttärilahjojen pähkäily tuottaa aina päänvaivaa, varsinkin kun Wolfi on yleensä erinomainen lahjojen antaja ja mun pitäis yltää samalle tasolle. Sillehän tietysti kelpaa aina BVB- tai ERC-fanikrääsä, mutta itse haluaisin antaa välillä jotain hyödyllisempää, tai aineetonta.

Tänä vuonna päädyin kuitenkin siihen krääsään, kokosin nimittäin lahjaksi isyyspakkauksen, joka on ilmeisesti ollut kovin muodikas ajatus viime vuosina Suomessa. Isyyspakkauksen ajatuksena on (kai?) “lohduttaa” isää kun jäävät Kelan äitiyspakkauksesta paitsi. Ajatushan on sinällään hölmö, että äitiyspakkauksen sisältö on suurimmaksi osaksi vauvalle tarkoitettu. Ehkäpä Kela voisi tasa-arvoisuuden vuoksi muuttaa nimen vanhemmuus- tai vauvapakkaukseksi. Mutta jos nyt ei liian tiukkapipoisia olla niin onhan tuo aika kiva ajatus, isät kun tuppaavat saavan hieman vähemmän huomiota kuin äidit, eikä tämä kai muutenkaan mikään “kuka saa mitä”-kilpailu ole. Ajattelin, että Wolfi tykkäisi tuollaisesta isyyspakkauksesta ja osaisi sitä arvostaa.

Halusin kerätä pakkaukseen mahdollisimman paljon sellaisia tavaroita, jotka jotenkin yhdistäisivät isää ja vauvaa. Pakettiin tuli siis:

-mätsäävä asukokonaisuus iskälle ja vauvalle

-My dad is my hero-paita vauvalle

-BVB-faniasuja vauvalle

-Germany's Top Dad-muki iskälle

-vauvan eka futispallo yhteisiin leikkeihin

-harsoja, vaippoja, tuttipullo

-kylpyöljyä ja -lelu yhteisiin kylpyhetkiin

-kokkauksen alkeet-kirja iskälle (jos äiti on liian väsynyt)

-kahvia, karkkia ja muuta naposteltavaa

-väsymyksen merkkejä poistavaa kosmetiikkaa iskälle

-korvatulpat

-vapaailtalahjakortti, jonka voi käyttää esim. lätkä- tai futismatsiin

-synttärikortti

Kaikenmaailman alkoholit ja sikarit jäivät tästä paketista pois, koska Wolfi ei niistä välittäisi kuitenkaan, eivätkä ne ole omiaan vahvistamaan isä-lapsi-suhdetta. Vapaailtalahjakortista en ensin ideana tykännyt; haluaisin uskoa että vapaailta järjestyy meille molemmille jos tarve vaatii. Päätin nyt kuitenkin laittaa sen pakettiin, jotta se sisältäisi jotakin ihan vain Wolfille (olisin halunnut ostaa ihan oikean lipun johonkin matsiin, mutta parempi, että ostaa itse, kun en mä noista tiedä... :D)

***

Birthday present, that unavoidable yearly headache. Wolfi is usually very good in giving presents which gives me a lot of pressure to reach the same level. Don't get me wrong, I love giving presents, if I just manage to find a perfect one. I guess, for him, anything that says BVB or ERC in it, would do, but I don't want to be so boring every year. As an idea, I would like the most something intangible, as I think we already own enough stuff. But this time I ended up with a lot of tangible things instead.

In Finland mothers receive a maternity package from the government (?), and for some years now it has been popular idea for the moms to prepare a special package for the dads-to-be. If you really think about it, the idea is quite silly, as the maternity package includes very rational things, mostly for the baby. So actually it should be called parental package or baby package. Anyhow, if you're not taking it so seriously, I think that the daddy package is a cute idea. So this is what I ended up preparing for Wolfi as a birthday present this year.

My “papa box” includes:

-matching outfits for papa and Bubi

-My dad is my hero-shirt for Bubi

-BVB-fan clothes for Bubi

-Germany's Top Dad-mug for papa

-Bubi's first football

-baby care items

-coffee and candy

-cooking book for papa (if I'm too tired :D)

-anti-tiredness cosmetics for papa

-ear plugs

-”free evening” gift card

-birthday card

I wanted to fill the box mostly with things that would be nice for both Wolfi and the baby, but as it is Wolfi's present, I also included the “free evening”-card so he can go to football or ice hockey match without me complaining about it. :D In Finland it seems to be common to add some expensive alcohol and a cigar, but those would have been waste of money, as Wolfi does not care about such things, so I left them out (anyway, maybe not the best items for dad-baby bonding).

Lähtölaskenta: Kaks kuukautta enää

Nimittäin siihen, että lennetään ihanaan, kotoisaan Eurooppaan :) ja kesäkin on parhaimmillaan elokuussa, eikös niin? (Oikeastaan tykkään Suomen alkukesästä, ainakin niinä harvoina aurinkoisina päivinä.) Mutta yritetään nyt vielä nauttia tästä olosta ja elosta täällä Kampalassa.

Tänään ollaan (jo) raskausviikolla 24, ja kovasti tekisi mieli ostaa kaikki mahdolliset tarvikkeet, vaatteet ja härpäkkeet meidän pikku-bubille, mutta vielä pitää valitettavasti malttaa odottaa. Onneksi täällä ei tosiaan ole pahemmin houkutuksia, kun valikoima on niin suppea, tavarat huonolaatuisia ja karmean pölykerroksen peittämiä ja hinnat aika huikeita. Mutta internet, se on se paholainen. Tähän mennessä olen pystynyt pitämään näppini suurinpiirtein erossa luottokortista, mutta en tiedä kuinka kauan enää kykenen pidättäytymään. :D

Ostoslistaahan on tietysti jo mietitty, ja on tässä odottelussa sellainen hyvä puoli, että tulee ehkä vähän paremmin pohdittua mitä kaikkea ja millä ominaisuuksilla meidän pikkuinen tarvitsee. Netissä on aika hyvä tehdä vertailua, mutta ei se kyllä sama asia ole kuin päästä kauppaan hipelöimään ja testailemaan.

Rattaiksi ollaan mietitty matkarattaita, jotka sopisivat jo heti vastasyntyneelle ja joihin saisi turvakaukalon kätevästi kiinnitettyä. Koska täällä ei paljon vaunulenkkejä ostoskeskuksen ulkopuolella tehdä, en halua sijoittaa huikeita summia vaunukoppaan. Saksassa ja Suomessa olisi kyllä kiva tehdä pidempiä lenkkejä, mutta ehkä joltakulta liikenisi lainaan vaunut. Tai sitten mennään niillä matkarattailla (en kyllä tiedä miten ne toimivat marraskuun räntäsateessa). Amazonin ostoslistalle on nyt päässyt Britaxin rattaat, turvakaukalo ja autoon turvavöillä kiinnitettävä adapteri.

Rattaiden lisäksi kaksi muuta omasta mielestäni ehdotonta härpäkettä olisivat kantoreppu ja sitteri. Kantorepuksi valikoin Manducan, olen kuullut siitä paljon hyvää, ja luulen että jos meidän bubi siinä vaan viihtyy niin sitä tulisi aika paljon käytettyä. Tämän Manducan pitäisi olla ergonominen, sopia myös tälläiselle vajaakasvuiselle kantajalle ja olla pitkäikäinen. Kaiken kaikkiaan haluaisin, että ostetuilla tavaroilla olisi mahdollisimman pitkä käyttöikä, ja siitä syystä nuo matkarattaatkin kuulostavat hyvältä, ne kun menevät 15 kiloiseksi asti. Sitteriä oli vaikeampi päättää, mutta luulen että päädymme BabyBjörniin, koska sitä tuolla Facebookin vauvapalstoilla niin kovasti ylistetään. Olisin alunperin valinnut jonkin kaikilla ääni-, valo- ja tärinäominaisuuksilla varustetun huvituksen, mutta ehkä yksinkertainen on sittenkin parempi. Eipähän mene rikki niin helposti, ja pitäisi myös mahtua pieneen tilaan, jos on joskus tarve ottaa sitteri mukaan jonnekin.

Yllä mainittujen lisäksi pitää toki saada vauvalle sänky. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että ostamme tällaisen, koska se mahtuisi pieneen makkariimme saman hyttysverkon alle. Sitten kun vauva on tuohon liian iso, niin hankkinemme jo jonkun juniori-sängy pikkuherran omaan huoneeseen.

Suunnitelmissani olisi, että saisin vauvalle pumpattua maitoa ainakin silloin tällöin, jotta tuleva iskäkin pääsisi syöttöpuuhiin (haaveilen siitä ettei minun tarvitsisi herätä ihan joka kerta vauvaa syöttämään :P). Tätä varten haluaisin Philips Aventin pumpun (ja siihen kuuluvat tuttipullot ja säilytysastiat), mutta lienee parasta odotella näiden kanssa kunnes tiedän sujuuko imetys alun alkaenkaan.

Ja sitten tietysti ne oi niin ihanat vaatteet, miten millään jaksan odottaa vielä.... Haluaisin poitsulle neutraalin värisiä ja oloisia vaatteita, mieluiten pehmoisia pastelleja. Saisi olla vaikka vaaleanpunaista, mutta sitä ei taida löytyä ilman prinsessaröyhelöitä tai glitteriä. :P En oikein innostu kirkkaan/vahvan värisistä enkä auto-, robotti-, pääkallo- ym. kuvioilla varustetuista releistä. Eli niin kauan kun poika ei osaa mielipidettään vaatteista ilmaista, niin äiti päättää että päälle puetaan ihanan hempeitä puuterisävyjä (ja ehkä iskäkin saa päättää aina silloin tällöin, mutta sehän nyt tiedetään että silloin pojan päällä on BVB-univormu).

***

Two more months and we will fly to ah, so lovely, homey Europe! And then, finally, we get to go shopping all the necessary things for our bubi. Can't wait, but I have to hold my horses for a little while longer. The good thing is that here's not much shops to go to, so my only danger is internet. We have, of course, already started our Baby-Wunschliste in Amazon. :P

For now there's a buggy and baby car seat from Britax: it is are so called travel buggy and you can attach the car seat in it. Here it is not possible to really go for a walk, so we figured it would be waste of money to buy a newborn carrycot (of course in Europe that would be useful, but we'll see, maybe we can borrow from someone).

On our list is also a carrier from Maduca: I'm hoping that the baby would like to be in one, because it would be easier for us to do things with both hands free; and a bouncer from BabyBjörn: originally I wanted a bouncer with all possible treats, but I changed my mind when I read the wise opinions of the women in Facebook's baby groups. :D Maybe simple is better sometimes.

For a bed we were thinking about this one, as it should fit under the same mosquito net as our bed. I was planning (optimistically) that I would not need to wake up at night every time when the bubi needs milk, but I could pump some so that the future daddy could also participate in the feeding. For this purpose I wanted a pump from Philips Avent, but I guess we better wait until we know whether breastfeeding is our thing at all.

And of course I have searched for baby clothes, this is the most difficult one not to order already. :P There's so many cute clothes out there! I would like to dress our bubi in quite neutral, not especially boyish and preferably soft pastel colored clothes. Maybe even in light pink, but perhaps without princess ruffles and glitter. ;) Bright and strong colors and all kinds of car, robot and skull motifs aren't really my thing, so as long as the boy is not able to tell his opinion about the clothing, he will be dressed as mommy wants (and maybe occasionally how daddy wants, but we all know that then he'll have BVB uniform). 

Kuvituksena ne muutamat jo tehdyt ostokset, ihan täydellisesti ei olla luottokortin vingutukseltä vältytty. ;) Pictures are of those few already made shoppings that we just could not resist.

Nimestä asiaa.

Lauantaina Wolfin sisko soitti hätäskypepuhelun, jonka aiheena oli vauvan nimi. Wolfi oli kuulemma luvannut, että pohdimme vauvalle nimiä viikonlopun aikana ja lauantai-iltaan mennessä ei listaa ollut vieläkään kuulunut. :D

Täytyy myöntää, että alun innostuksen jälkeen nimien miettiminen vähän hiipui. Löysimme heti ihan varteenotettavat nimet sekä pojalle että tytölle, mutta mitään ei ollut vielä päätetty. Noh, nyt ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja väsätä nimilista sukulaisten (ja tietysti omaksikin) iloksi. Nyt odotellaan sitten palautetta. :P

Nimenhän pitää tietysti sopia sekä suomalaiseen että saksalaiseen suuhun, sekä sukunimeen. Lisäksi olisi ihan kiva jos se ei kuulostaisi kovin hassulta/erilaiselta englanniksi äännettynä. Sukunimi tulee olemaan saksalainen, joten etunimi olisi mieluiten jotenkin suomalainen, ettei poikaa nyt ihan vallan perussaksalaiseksi luultaisi. :P Olikohan tuossa jo tarpeeksi kriteerejä? Ainiin, nimi ei mielellään saisi alkaa M:llä eikä loppua R:ään, koska se kuulostaisi hassulta sukunimen kanssa. (Tähän vielä lisäyksenä: olisin halunnut lapselle yhdistelmäsukunimen (tehdäkseni hänen elämänsä tulevaisuudessa hyvin hankalaksi), mutta valitettavasti tämä on molemmissa maissa laitonta....)

Itse olisin kovasti halunnut pojasta Kasperia, mutta Wolfi tyrmäsi sen samantien. Kasper kuulemma tarkoittaa saksaksi "pelleä". En ensin uskonut, ajattelin että tämä on vain joku pienen piirin juttu. Kunnes huomasin sanan sanakirjassa. Jaa, no en minäkään kyllä poikaani halua pelleksi kutsuttavan, että se siitä sitten. (Kasperhan tietysti loppuu R:ään, joten siinäkään mielessä nimi ei ole sopiva. Yritin myös ehdottaa Suomi-versio Kasperia, mutta sillä ei kuulemma huijattaisi ketään....)

Wolfin sisko on, kuten ehkä tekstin alusta voi päätelläkin, jokseenkin innostunut tästä nimiasiasta, ja hän onkin selaillut netistä erityisesti suomalaisia nimiä. Mm. Matti oli yksi hänen ehdotuksistaan, mutta ei meidän pojasta kyllä mitään mattinykästä tule! :D Hassua edes ajatella, että hänen korvaansa tuo nimi kuulostaa oikein söpöltä.

Saksalaisilla tuntuu muutenkin olevan kova hinku päättää nimi jo nyt. Ilmeisesti Saksassa on normaalia, että lapsen nimi on tiedossa ja julkistettu ennen syntymää. Itse juuri kuukausi sitten ihmettelin kun Wolfin kaverin vaimo oli käynyt otattamassa masukuvia ja masussa luki isoin kirjaimin tulevan vauvan nimi. Yritä nyt siinä sitten toppuutella ja selittää, että Suomessa nimi julkistetaan vasta erityisessä nimenantojuhlassa muutama kuukausi vauvan syntymän jälkeen. Pitänee tehdä jonkinnäköinen kompromissi tässä. Mainitsin eilen, että en ainakaan haluaisi päättää nimeä ennen kuin näen vauvan, ja Wolfi tokaisi siihen, että taitaa olla ensimmäinen Neuburgin sairaalassa syntyvä nimetön vauva. :P

Vanhempieni kanssa pohdiskeltiin näitä nimeen liittyviä traditioita skypen välityksellä ja ihmeteltiin, että mitä jos ei tiedäkään vauvan sukupuolta? Tai mitä jos on luvattu poikaa ja maailmaan tupsahtaakin tyttö? Tai mitäpä jos lapsi ei näytäkään yhtään Matilta, vaan enemmänkin Aleksanterilta? En ole vielä saanut vastausta näihin päivän polttavimpiin kysymyksiin. Täytynee haastatella miestä kun hän tulee töistä kotiin.

***

Yesterday, thanks to the pressure from Wolfi's sister (:*) we had to come up with a list of names for the baby. We had, of course, given it a thought right in the beginning, but got a bit lazy recently. So now, we've composed a list of German-Finnish-international boy names and we are waiting for the feedback. 

I would say that finding a name to a multicultural kid is for sure more exciting than to the ordinary baby-Virtanen it would be, but it is also challenging. Name has to fit to Finnish and German mouth, and it would be nice if it wouldn't sound completely ridiculous in English either. Naturally also the last name has influence, and as it will be very German, it would be nice the name to sound somewhat Finnish (so that no one would think that our boy is just an ordinary German ;)).

I would have wanted our boy to be Kasper, but unfortunately my husband would not agree to that, as in German it means something like "a clown". As I am stubborn person, I refused to believe it, and thought it's just some Bavarian thing or maybe some youth-culture code word. Well, one day I bumped into the word in a real, official dictionary and had to give up. Surely I would not want my son to be called "clown".

My sister-in-law has come up with some ideas, mainly from Finnish name calender. One of the suggestions was Matti, and that for me is a definite no-no. I don't want my boy to be some mattinykänen (you might not know, but after his spectacular career, his life has been a bit less spectacular). It's funny to think that to someone this might sound like a very cute name, as for me it is middle-aged perhaps a little bit of an alcoholic kinda guys name. :D And don't get me wrong, there's for sure a lot of cute Mattis out there, it's just the image that I have in my head. A bit similarly I guess, like one of my suggestions Frans, which to Wolfi sounds like superoldschool Bavarian name.

It seems like here is a little cultural difference lying here in the name giving business. In Germany apparently it is common to decide the name already before the baby is born, as in Finland the name is the best-ever-kept secret and will only be revealed in a name giving celebrations few months after the baby is born. I guess we have to make a compromise here... Yesterday, when I said that I don't want to decide the name before I've seen the baby, Wolfi pointed out that it must be the first ever nameless baby to be born in Neuburg hospital. :P

When were talking about this with my parents, we were wondering, how can you give a name in advance? What if you don't know if it's gonna be a boy or a girl? Or if you are promised a boy and girl comes out instead, will it still be Mario? Or what if the baby looks nothing like Mario, but more like Gottfried? Definitely we have some big questions here...