Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen?

Viimeisestä työpäivästäni alkaa olla aika tarkalleen tasan vuosi, ja olen nyt muutamaan otteeseen tuntenut pienen, kai se on pakko myöntää, kateuden piston Wolfin lähtiessä aamulla töihin. Sänkyyn makoilemaan jäädessäni mietin kuinka kivaa olisi ajella omissa ajatuksissani töihin, moikata siellä työkavereita, avata työkone ja aloittaa ihana rutiininomainen, mutta kuitenkin aina jollain tavalla erilainen päivä. Ehkä hakisin aina ensin aamukahvia, sitten lukisin sähköposteja ja muutaman tunnin päästä söisin aamiaisen. Parin tunnin työteon jälkeen lähtisin lounaalle työkavereiden kanssa tai söisin kotoa mukaan otetut eväät ja lukisin hetken kirjaa. Sitten olisikin jo iltapäivä, eikä enää kovin montaa tuntia kotiinpääsyyn. Sulkisin työkoneen ja voisin hyvillä mielin rentoutua; päivän työt on nyt tehty.

Kuulostan nyt ihan hourupäiseltä, enkö vain? Kuka haluaa käydä töissä jos ei ole pakko? Voinhan luoda nämä samat rutiinit täällä kotona ollessakin, ja kyllähän mulla oikeastaan on jonkinnäköiset rutiinit. Ja vaikka työkavereita ei olekkaan, voisin kuitenkin tavata ihmisiä (tai no, auton puutteessa kutsua kylään).

Muistelen nimenomaan tuota viimeisintä työpaikkaani, sitä ihkaensimmäistä toimistotyötä, lämmöllä ja haikeudella. Tykkäsin siitä niiiin kovasti. Mutta jossain takaraivossa koputtelee ajatus siitä, kuinka onnellinen olin kun lopetin työt ja sain tehdä ihan mitä vaan. Ja kuinka aamuherätykset aina toisinaan hajottivat. Päällimäisenä ajatuksena on kuitenkin se "ihanuus". En oikein osaa sanoakaan, mikä se on se juttu jota töissä käymisessä kaipaan.

Toinenkin samantyyppinen ajatus on tässä lähiaikoina nostellut päätään. Olen koko aikuisikäni halunnut kovasti matkustaa, ja mieluiten mahdollisimman kauas, sinne missä voin kulkea aina sandaalit jalassa, eikä aurinkoa tarvitse erikseen ottaa ruskettuakseen. Parikymppisenä en ollenkaan tajunnut Euroopan ihanuutta, ajattelin että siellä kaikki on liian samanlaista. Nyt kun tänne kauas on päästy, enkä ole kuukausiin peittänyt varpaitani (juoksulenkkareita lukuunottamatta), ajattelen kuinka ihanaa olisi herätä alkukesän aamuun pitkän talven jälkeen jossain siellä Euroopassa. Ja olen viime vuosina ymmärtänyt kuinka kaunis ja monipuolinen meidän kotoisa maanosamme onkaan.

Samantyyppisistä ajatuksista olen tainnut kirjoitella aiemminkin, mutta älkää ymmärtäkö väärin. Olen kyllä onnellinen, ehkä se vain kuuluu ihmisluonteeseen haaveilla jostakin jota sinulla ei juuri nyt ole. Toisaalta rakastan rutiineja ja toisaalta kaipaan noin vuoden sykleissä jotain uutta; muuttoa, työpaikkaa.... Ja tiedostan kyllä, että se suurin mahdollinen muutos on ihan nurkan takana, mutta odottavan aika on pitkä. ;)

Jotta en unohtaisi, listaan tähän itselleni muutaman asian, joista olen erityisen kiitollinen tässä Afrikassa asuvan kotirouvan elämässä:

-minulla on aikaa opiskella sitä mikä itseäni eniten kiinnostaa
-minulla on aikaa ja energiaa urheilla päivittäin
-minulla on aikaa tehdä hyvää ruokaa
-voin aloittaa päiväni ihan mihin aikaan itse haluan
-voin katsoa Masterchefiä aamiaista syödessäni (enää muutama jakso jäljellä, nyyh)
-herään lähes joka päivä ihanan aurinkoiseen kesäaamuun ja lintujen lauluun
-minun ei tarvitse katsoa säätiedotusta tietääkseni mitä pukea päälle
-saan nauttia auringosta 300 päivää vuodessa
-minulla on aikaa lukea lehtiä, kirjoja, blogeja, ihan mitä vain haluan
-voin ottaa päivätorkut milloin haluan
-minun ei tarvitse sietää tyhmiä työkavereita
-voin kulkea koko päivän pyjamassa
-voin opiskella vaikkapa uima-altaan reunalla
-päätän itse mitä "työpäiväni" sisältää ja milloin pidän tauon
-voin keskittyä siihen että minulla ja vauvalla on hyvä olla
-minun ei tarvitse stressata töistä

Ja ehkä paras:
-minun ei tarvitse siivota

Grass is greener on the other side of the fence?

This morning, and few mornings before, I've felt a teeny tiny pinch of jealousy when Wolfi leaves for work. It has been almost a year since the last time I had to get up to go to the office. Sometimes I miss it; the routines at work. The early morning drive to the office, wishing good morning to colleagues. Perhaps I'd get a cup of coffee while my computer is waking up, then I'd check my mails and have breakfast by the desk. Later I might join my colleagues for lunch or eat yesterday's leftovers while reading a book. And then it would be already afternoon, not so many hours left to work anymore.... And once I the work day is finished,I could relax and feel like I've done something today. I'm trying to remind myself how excited I was on my last week at work when I knew that soon I'm free to do anything I want, but sometimes it's not easy.

You must think I've gone mad. Who wants to work if you don't have to? I cannot really even determine what exactly it is that I'm missing in working life. I can and I do have routines in my day anyway. I can go and meet people (or without car, invite people over).

This brings me back to the topic I've probably written about already. How I always wanted to live far, far away, there where I could always use flip-flops and never have to sunbathe to get tanned. Definitely not in some boring Europe. And here I am, far, far away, where I haven't covered my toes in months (if running sneakers do not count). And now I suddenly see how wonderful and exciting Europe is. 

Don't get me wrong, I'm not unhappy. I guess it is just some built-in thing in a human being to always dream about what you don't have. 

To remember those quite unique, amazing things that housewife's life in Africa has brought, I decided to make a small list:

-I can study whatever I like

-I have time and energy to do sports everyday

-I have time to cook delicious food

-I can start my day whenever I feel like getting up

-I can watch Masterchef while having breakfast

-almost every morning I wake up to sunshine and sound of singing birds

-I don't need to check the weather forecast to know what to wear

-I can enjoy sun 300 days a year

-I have time to read magazines, books, blogs, whatever I want

-I can take a nap whenever I want

-I don't need to stand stupid colleagues

-I can spend the whole day in a pyjama

-I can study by the swimming pool

-I decide my own working schedule

-I can concentrate on the well-being of myself and the baby

-I don't need to stress

And probably the best:

-I don't need to clean

Rutinoitunutta arkea.

Blogi on ollut hiljainen viime päivinä - syynä se, että elämä on asettunut mukaviin rutiininomaisiin uomiinsa täällä, eikä niissä rutiineissa ole niin paljon kertomista. Päätin nyt kuitenkin jakaa yhden normipäiväni teille; ehkä jotakuta kiinnostaa tietää mihin täällä aikani oikein kulutan.

(Kuvituksena eiliset bagel-yritelmät, joissa oli vielä hieman toivomisen varaa. Pitänee harjoitella vielä muutaman kerran...)

 

6:45 
Herätys. Arkiaamuisin herään samaan aikaan Wolfin kanssa, koska mielestäni olisi epäreilua, jos Wolfin pitäisi aloittaa aamunsa pissattamalla koiraa ja siivoamalla sen jätöksiä aivan yksin. En tunnetusti ole ollut aamuihminen, mutta vanhuus koputtelee olan takana, ja nykyään olenkin tehokkaimillani aamusella (kahvin jälkeen).

7:00
Kuban jälkien siivoilua, leikittämistä, pissattamista ja ruokkimista. Aamukahvi ja -mehu sanomalehden kera. Aamiainen.

8:30
Lehden lukemista tai opiskelua, siivoilua.

9:30
Crosstrainerilla hiihtelyä ja muuta leppoisaa toimintaa kuntosalilla, yleensä enemmän tai vähemmän hyvän kirjan kera. Joskus jopa German Grammar on päässyt mukaan, mutta silloin tunsin oloni liian tehokkaaksi. ;)

11:00 
Opiskelua (tai aamupäiväunia, riippuen opiskelumateriaalin mielenkiintoisuudesta).

12:30 
Lounas. Noin kerran viikossa lounastan Wolfin ja kollegoiden kanssa, muulloin kotona.

13:00
Kotihommia, opiskelua, kirjan lukemista, ruokaohjelmien tuijottamista, Kuban kanssa puuhailua, blogin kirjottamista, leipomista, kokkailua, joogaa ym.

14:30 tai 17:30 
Wolfi tulee kotiin, maanantaisin ja perjantaisin aiemmin, muina päivinä myöhemmin. Lyhyinä päivinä saatan hakea Wolfin töistä, jonka jälkeen suoritamme viikottaisen ruokaostosreissun. Neljän jälkeen ei parane kotoa lähteä, koska liikenne on (kuulemma) aivan kreisi. :P

18:00
Kokkailua. Valmistan ruoan lähes joka päivä (en siksi, että pitäisi vaan siksi, että se on terapeuttisin puuha, jonka tiedän). Silloin tällöin syödään vanhoja jämiä (yleensä kokkaan noin kuudelle hengelle kahden sijasta, hups), tilataan ruokaa kotiin tai käydään ravintolassa syömässä.

19:00
Päivällinen.

19:30 
Kuban ruokkimista, leikittämistä, sohvaperunointia. Älkää kertoko kellekään, mutta täältä saa erittäin hyvälaatuisia poltettuja TV-sarjoja (ja leffoja) laidasta laitaan muutamalla hassulla tonnilla (3500ush = 1 euro). Eli TV-sarja-addiktio ei ainakaan helpota täällä asuessa. Tällä hetkellä soittimessa pyörii The Following, Pretty Little Liars ja How I Met Your Mother. Lisäksi telkkarista tulee Masterchefiä, The Voicea ja X Factoria. Että jos vielä mietitte miten meidän aika täällä kuluu niin tässäpä vastaus. :D

22:00
Nukkumaanmenoaika.

The blog has been quiet lately. Mainly because I've got my routines fixed and there's not so much exciting things to tell. Even I do like changes, routines make me feel like home. Nevertheless, I decided to share with you one normal weekday.

(As illustration, pictures of yesterday's "bagels". Maybe I have to rehearse those few more times...)

6:45 Rise and shine. Few years ago I would have never ever gotten up from bed at this time, if I would not need to go to work. But I feel that it would be very unfair to let Wolfi clean Kuba's mess and take him out all alone before work. So I force myself up, and actually I have noticed that once I get my morning coffee, I'm quite efficient.

7:00

Taking Kuba out, feeding, playing. Morning coffee and juice with the newspaper. Breakfast.

8:30

Reading newspaper or studying. Cleaning.

9:30

Cross-country skiing with the crosstrainer and occasional weight lifting etc. at the gym.

11:00

Studying (or napping, depending how interesting the current topic is).

12:30

Lunch. Usually I eat at home, but once a week I have lunch with Wolfi and his colleagues.

13:00

Cleaning, organizing, washing laundry etc. studying, reading book, watching cooking shows, writing blog, playing with Kuba, cooking, baking, yoga...

14:30 or 17:30

Wolfi comes home, Mondays and Fridays earlier, other days later. On the short days I might pick him up from work and we'll do our weekly grocery shopping. After 4pm one should not leave the house because the traffic gets crazy (so I have heard) :D

18:00 

Preparing dinner (I love this part of the day, cooking is so therapeutic!). I cook almost every day, but occasionally we eat leftovers, order food or eat out.

19:00

Dinner.

19:30

Feeding Kuba & playing with him, watching TV. Don't tell anyone, but here you can buy (not-so-legal) TV-series on DVD with only few thousand shillings (3500ush = 1 euro), which does not do any good to our TV-serie addiction. Right now we are watching The Following, Pretty Little Liars and How I Met Your Mother. Addition to that there's Masterchef, The Voice and X Factor coming from TV. So in case you were wondering how we spend our time here, you do not need to wonder no more. ;)

22:00

Bed time.

What to do with my life?

Koti on kunnossa ja nyt pitäis ihan tosissaan alkaa miettiä, että mitäs sitä täällä tekis. Omasta puolestanihan mua ei ollenkaan haittais vaan kotirouvailla, tämän oon tainnut ennekin mainita. Myöskään rahan puolesta mun tekemisillä ei tällä hetkellä ole väliä, koska en olemassa olevalla viisumilla saisi edes palkkatöitä tehdä. Mutta tulevaisuuden kannalta olis varmaan hyvä, ettei CVssä olisi kovin pitkää tekemättömyyden jaksoa, koska on hyvin todennäköistä etten saa nauttia kotirouvailusta koko loppuelämääni. Myös muilta ihmisiltä tulee aika paljon painetta tässä asiassa, kun lähes jokaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä asia tulee puheeksi. Ja voihan se olla, että pidemmän päälle on mielenterveydelle haitallista vain hengailla kotona.

Noh, mitäs täällä sitten voisi tehdä. Aika paljon kaikenlaista. Alunperin mun oli tarkoitus alottaa saksan kielen kurssi Göethe Centrumissa tällä viikolla. Päätin kuitenkin, että Kuba on liian pieni ja kouluttamaton, että haluaisin jättää sen yksin kolmena päivänä viikossa. Voi olla, että menen vähän liiallisuuksiin tässä asiassa, mutta uskon että Kuba oppii huomattavasti nopeammin esim, sisäsiistiksi jos vietän sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Saksan kurssin voi aloittaa joulun jälkeenkin. Tosin kovasti olisi tarkoitus kerrata jo käytyjä saksan opintoja täällä kotona. Kunhan vaan osais alottaa jostain. Mulla on aika monta tuntia saksan opiskelua takana ihan peruskoulusta lähtien, joten jotain kyllä osaan. Mutta on hirveän vaikea arvioida millä tasolla mun saksan taidot oikeesti on...

Toinen tekeminen, jota pohdin jo Puolassa ennen kuin sain töitä, olisi opintojen suorittaminen avoimessa yliopistossa. Löysin sieltä muutamankin mielenkiintoisen kurssin, joiden suorittaminen onnistuu kokonaan netissä, Toinen, pitkään mielessä ollut kurssi olisi Intercultural Communication, josta saattaisi olla myöhemmin hyötyä, koska todennäköisesti tulen työskentelemään melko kansainvälisessä ympäristössä missä ikinä asummekaan. Toinen, täysin eri aihealuetta käsittelevä kurssi olisi Ravitsemustiede. Tämä kiinnostaisi jo olemassa olevan ammattitaidon ja tutkinnon puolesta, mutten ole varma tulisinko kyseistä tietoa ikinä tarvitsemaan. Kurssien suorittaminen ei ole hirveän kallista, mutta maksaa kuitenkin, ja lisäksi pitäisi hankkia ainakin yksi kirja. Joten en haluaisi tehdä ns. väärää päätöstä. Olisko kellään vinkkejä? Kumpi kuulostaa paremmalta? :D

Kolmas juttu, johon täällä on hyvät mahdollisuudet on vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys. Haluan ehdottomasti osallistua kyseiseen toimintaan jossain vaiheessa, mutta haluaisin ensin katsella ympärilleni ja tutustua eri vaihtoehtoihin. En ole koskaan tehnyt minkäännäköistä vapaaehtoistyötä (ellei ammattikoulun ilmaista työharjoitteluorjuutta lasketa :P), eikä mulla ole oikein hajua, mitä kaikkea se saattaisi tarkoittaa.

Eli ongelmahan ei ole se, etteikö tekemistä löytyisi vaan se kuinka motivoisin itseni aloittamaan ja kuinka osaisin valita "oikeanlaista" tekemistä....

***

The house is ready and now it would be time for me to figure out what to do with my life. :D As I have maybe told before, I am the opposite of a hyperactive and hypersocial person, so for me being home and training to be excellent housewife would be completely fine. But some voice in my head keeps telling me that I need to do something more. I am afraid how doing "nothing" will look like in my CV whenever I need to get a job next time. For now getting a paid job is not necessary and is actually hardly possible because of visa stuff, so that's out of question (not a problem really :P). The other thing that keeps pushing me doing something useful is other people's expectations. Or at least the expectations I think other people have. And in the end, maybe it is better for my mental health to do something reasonable.

So what could I do here. I was actually supposed to start German lessons in the local Göethe Centrum this week, but I decided that our baby boy is still too young and un-trained for me to be away so much. I know, it's just a dog, but I do believe he will learn to be clean in the house much quicker if I'm here to train him. I can start the German course after Christmas. Anyhow, I am planning refresh my memory at home about the already existing German skills that I have. 

Other thing that I have had in my mind since I was unemployed in Poland, is something called open university in Finland. They have courses that you can pass completely online. I found few interesting ones, but now I need to decide which one to choose. The other one is called Intercultural Communication, and I think it might be useful in future as it is quite likely I will be working in international atmosphere. The other one is something completely different; it's called Nutrition Science, and it would kinda make sense with my earlier education. But I'm not sure if it will be useful later on. So please help me, which one to choose? :D

Third, and quite obvious thing to do here would be volunteering and charity. This is something I definitely want to do in some point, but I would still like to look up the different options, as I'm quite clueless about this.

As you see, it's not about not having anything to do, but to actually decide what and start...