10 weeks to go!

Olen varmaan Hyvän Bloggaajan-sääntökirjan mukaan aivan surkea bloggaaja, koska saatan hyvinkin pitää yli viikon tauon ja sitten tekstiä tulee taas monena päivänä peräkkäin. En vain näe mitään syytä yrittää kirjoittaa, jos pää on ihan tyhjä. Ja sitten taas toisinaan on niin paljon kaikkea enemmän tai vähemmän tärkeää kerrottavaa, kuten nyt. :D

Tänään poksahti (Facebookin vauvaryhmissä ärsyttävyyteen asti käytetty termi; lupaan, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytän sitä) täyteen raskausviikot 30+0, eli kymmenen viikkoa laskettuun aikaan! Yritän tosin olla liikaa hötkyilemättä, tuo kymmenen viikkoa kun saattaa hyvinkin muuttua kahdeksitoista. Taikka toisaalta myös vaikka seitsemäksi. Jaiks!

Tämän suuren virstapylvään (kirjoitin ensin virtsa, haha...) kunniaksi palautin viimeisen Intercultural Communication-esseen, eli opiskelut on nyt suoritettu taas joksikin aikaa. On se vaan hieno tunne, ihan sama onko kyseessä ammattikorkeakoulututkinto onpas pitkä sana, tai tälläinen hieman "vähäpätöisempi" kurssi. Opiskelutauko tuskin jää kovin pitkäksi, mutta keskitytään nyt hetken aikaa sataprosenttisesti (sen aiemman 99,5% sijasta) vauvan tuloon, kesälomaan ja muuttoon. <3

Ehkä ensi vuonna voisin opiskella vaikka ravitsemustiedettä, tai ruotsia, se kun on "hieman" ruosteessa ja saattaisi siitä ehkä tulevaisuudessa jotain hyötyäkin olla. Tai sitten espanjaa, jos vaikka päädymmekin Barcelonaan ensi kesänä... (tai no siis katalaania). Tai saksaa, tosin siihen taidan saada intensiivikurssin tänä syksynä, halusin tai en. :P

According to the Perfect Blogger's Manual I might be quite a crappy one, as I don't exactly follow the "post twice a week"-rule. I just think that if I don't have anything to say I keep quiet, and then when I do (no matter if it is important or not), I want to tell it immediately. :P

Anyway. Today is a big day, as we are on pregnancy week 30+0 and there's exactly 10 weeks till the due date! I try not to count on that too much though, because it might as well be that there's still 12 more weeks to go instead of the 10. Or seven, who knows. Yaiks!

To celebrate this big day, I've managed to return my last assignment for the Intercultural Communications course. It always feels so good when you finish your studies, no matter how important ones. I think I might be addicted to this feeling... So the study break will probably be a rather short one, but for now I intend to concentrate 100% (instead of the earlier 99,5%) on the baby, our summer holidays and moving to Germany. <3

Perhaps then next year I'll study something new, for example nutrition science, or Swedish (might be useful someday). Or maybe Spanish, if we end up moving to Barcelona (actually it would be Catalan, wouldn't it?). Or I will continue my life long German learning, in which of course, I'm going to have an intensive course this autumn, no matter if I like it or not. ;)

Raskausviikko 28.

Sana "odotus" kyllä kuvaa varsin mainiosti tätä olotilaa. Mulla nyt on toki vauvan lisäksi muitakin (hieman vähäpätöisempiä) odotuksen aiheita, kuten Eurooppa ja shoppailu (vauvalle, ei minulle, eheiii ollenkaan).

Täällä on edelleen kaikki mainiosti, en voi fyysisestä olotilasta valittaa; uni maistuu, vatsa kasvaa melko hillitysti, eikä mihinkään pahemmin kolota. Kuntosalilla ollessa saatan jopa unohtaa olevani raskaana, niin mukavasti tuo pikku pallo tuossa mukana hengaa. Toisinaan on kyllä hyvinkin epämukava olo, esimerkiksi tässä koneella istuessa, mutta eipähän tule löhöttyä paikallaan liikaa. :P

Pikkuhiljaa alan jo luottaa siihen, että meille tulee ihan kohta vauva, mutta kyllä ne pessimistin epäilyksetkin tuolla takaraivossa kaikuvat. Pääsisinpä vaan niistä eroon, niin osaisin nauttia olostani sataprosenttisesti. Toinen tunne, jota yritän tässä parhaani mukaan ravistella ulos pääkopastani, on tämä tulevaisuuden odotus. Pitäisi osata keskittyä tähän päivään, tai vaikka edes huomiseen. Mutta kun haluaisin jo niin kovasti olla siellä, Suomessa ja Saksassa. Ja yhä enenevässä määrin, haluaisin jo tavata meidän vauvan. Vauva-lehtien selailu ei auta tässä asiassa ollenkaan, ja olenkin miettinyt pitäisikö koko hommasta pitää pieni breikki. Mutta sitten taas, jos vauvajutut kiinnostaa niin miksikäs niitä ei saisi lukea. Ja luen mä muutakin, opiskelujuttuja ja erästä kirjaa ikuisuusprojektina (odotan kovasti myös sen loppumista, että "saan" valita kirjahyllystä uuden kirjan.).

Opiskelujutuista puheenollen, enää yksi kurssi olisi suoritettavana, ja haluaisin kovasti saada sen tehtyä heinäkuun loppuun mennessä. Ettei vaan jää kokonaan suorittamatta. Muutenhan mitään ongelmaa ei olisi, mutta kurssin sisältö tuottaa vähän liikaa päänvaivaa. Kyseessä on siis tietokoneen, internetin ja oheishärpäkkäiden rooli (kansainvälisessä) kommunikaatiossa, enkä ymmärrä englanninkielisestä lähdemateriaalista hölkäsen pöläystä. Iskä auta! :D Onhan mulla toki omakohtaista kokemusta asiasta hyvinkin paljon, mutta pitäisi paperille kai jotain tieteellistäkin saada.

Week 28, and we are doing good. Bubi has found his drive back and is kicking, punching and tumbling around. Mostly it still feels wonderful, and he lets me sleep well.

I'm starting to get rid of my doubts and to trust that we will, for real, have a baby very soon. (But not soon enough, I'm getting impatient and I want to meet him nownow, as they say here UG.) Still every now and then, the doubts and fears come knocking, but I'm trying to not let them in anymore. In this helps my awesome husband, who always finds a way to make me feel confident. <3

I wish these last weeks to fly by, but I'm trying to remind myself that I should not hurry so much, that I should remember to appreciate today. Why does it seem to be so difficult, even though today has been a nice day?

I'm back

Jaahas, minkäslaisia tekosyitä blogihiljaisuudelle sitä tällä kertaa keksis...? Lupaan aina itelleni, että kirjottelen edes jotain vaikka olisinkin lomalla, mutta kummasti se aina jää. :P Kaipa sitä on niin paljon muutakin tekemistä.

Niin, että mikä loma? Meille tuli ikävä talvea ja kaikkia ihania ihmisiä, joten ostettiin joululahjaks lennot Saksaan ja Suomeen. Ajankohta valikoitui sen perusteella, että Wolfin veli vaimoineen saivat juuri vauvan, ja pitihän uuden sukupolven ensimmäistä päästä heti moikkamaan. Reissusta ei tiennyt kuin muutama ihminen, koska me haluttiin yllättää molempien perheet. Ja siinä taidettiin onnistua. :D

Kaks viikkoa talvea riitti mulle, ja oli ihan kiva palata takas tänne lämpöön. Varsinkin kun mun perheen Ugandan-visiittiin on enää muutama hassu viikko! Millonkohan sais alkaa laittaa paikkoja valmiiks vieraita varten?

Ennen meidän lomaa täällä oli aika tuskasen kuumat oltavat ja koska sadetta ei saatu viikkoihin, oli ilmanlaatukin melko kehno. Eli nautittiin kyllä puhtaasta, raikkaasta ilmasta koto-Suomessa ja -Saksassa, vaikkei kelit suurimmaksi osaksi kovin kummoiset siellä Pohjolassa olleetkaan. Nyt täälläkin on viilentynyt ja ollaan saatu myös muutama sadekuuro, eilen ukkosti melkein koko päivän. :)

Probably the best breakfast in Germany at Cafe Kate in Neuburg an der Donau.

Kiirettä on pitänyt saksan kurssin kanssa, ja pitäis noita toisiakin opintoja jaksaa viedä eteenpäin. Motivaatio hoi, missä olet? Tänään päätin maanantain kunniaksi skipata saksan tunnit (tekosyinä se, että naapuri on lomalla ja meillä on näin ollen auto-ongelma, sekä Kuban eiliset vatsavaivat; pitäähän sille seuraa pitää, jos on kerran kipeä), mutta voin ylpeänä ilmoittaa, että ainakin tähän mennessä oon käyttänyt aikani melko tehokkaasti nukkuen, Kubaa ulkoiluttaen, salilla käyden, opiskellen ja nyt blogia kirjottaen. Eli ehkä mun ei tarvi potea huonoa omaatuntoa lintsaamisesta?

***

I was trying to figure out good excuses for the blog silence, but could not come up with any... 

Before Christmas we decided that we wouldn't be able to wait till summer to see our families. So we bought flights home for January, strategically just after the newest member of Müller family was born. We wanted to surprise everyone, so only few people knew we were coming. And I think we managed quite well with the surprise. :)

Finland's best vegetarian food at Roots Kitchen

Two weeks of cold and darkness were enough for us and it was actually not that hard to come back here. Now the temperatures here have dropped a bit and there's been some rain showers so it's very pleasant actually. Of course I would have wanted to spent more time with family and friends. But luckily, I don't need to wait that long; in six weeks my family will come here, and I cannot wait to show them how interesting place Kampala is. 

The German course keeps me busy, and I should still find energy motivation to do the other studies too... Today I was being naughty and skipped the German classes, due to some logistic issues and Kuba being a bit ill. Excuses, I know, but I have actually been quite productive this morning; I have been sleeping, taking Kuba for a walk, at the gym, studying and now, finally, writing this blog... Soon could be time for a nap. ;)

Study 'till you snore, shop 'till you drop.

Päätin siis aloittaa avoimessa yliopistossa Intercultural Communications-kurssin. Ilmottauduin kurssille viime viikon maanantaina, mutten päässyt vielä viime viikolla opintoihin kiinni. Syynä ei ollut opiskelijan laiskuus (yllätys) vaan pieni, hölmö byrokratian (?) porras; Jyväskylän yliopisto lähetti käyttäjätunnukset kirjastonsa sivuille postitse. Siis kyllä, perinteisellä etanapostilla. Kysehän on nyt netissä suoritettavista opinnoista, joiden maksaminen sujui vaivatta muutamassa sekunnissa nettipankin välityksellä. Kaikki muut tarvittavat tiedot tulivat sähköpostiin, mutta nämä tunnukset eivät. Että siinäpä sitten odoteltiin. Viikon loppuun mennessä kirje saapui vanhempieni luokse, joten tänä maanantaina alkoikin sitten ahkera opiskelu (just). Maanantaina sainkin jotain aikaiseksi ja sain luettua ensimmäisen osan kurssiin liittyvästä kirjasta. Eilinen menikin sitten lounastaessa ja torkkuessa, eikä lukemisesta tullut mitään. Tänään sain toisen osan luettua, ja pääsin ihka ensimmäisen kurssitehtävän kimppuu. Ja jo nyt ihan vähän kaduttaa, miksi piti tehdä elämästänsä vaikeampaa kuin olisi tarpeen. :D Aika kultaa muistot opiskelustakin, enkä ollenkaan muistanut kuinka vaikeaa on a) ymmärtää tieteellistä tekstiä ja b) yrittää kirjoittaa essee sen perusteella. No jaa, aloitettu mikä aloitettu, ei auta itku.

Mainitsinkohan jo, että tämän lisäksi päätin virkistää muistiani saksan kielen suhteen, ja aloitin saksankielisen romaanin lukemisen. Kirjan teksti on jokseenkin helppolukuista, mutta päätin että tarkistan sanakirjasta (tai Wolfilta) jokaisen sanan jota en ymmärrä tai muista. Aika hidasta on lukeminen.... Onneksi kirjan aihe on sentään kiinnostava: Saksaan adoptoitu nuori nainen etsii juuriaan ympäri maailmaa. Eilen löysin extempore-kirjakauppareissulla jokseenkin houkuttelevan näköisen oppaan saksan kieliopista (aika saavutus!), joten pitihän se ostaa mukaan. Nyt se odottelee avaamista tuossa vieressä. :P

Tänään opiskelun lisäksi oli suuri tuparishoppailupäivä, josta mainitsinkin jo viime viikolla. Naapuri vei mut "kaupungin parhaaseen" lihakauppaan Le Petit Villageen. Ja hyvältähän se lihatiski näytti. Oli possua, nautaa, vasikkaa ja kanaa, lähestulkoon kaikissa eri muodoissa, marinoimattomana ja marinadissa. Lisäksi tiskissä oli erilaisia juustoja ja leikkeleitä, mmm. Edelleen yllätyn monesti paikallisen lihatarjonnan monipuolisuudesta ja tässä kyseisessä puodissa tuoreuskin näytti olevan kohdallaan. Mukaan lähti 2 kiloa chipotle-makkaraa, 2 kiloa possun kyljyksiä, 3 kiloa kanan reisiä ja 4 kiloa nautaa pihveinä. Riittänee isommallekin porukalle... Hintaa ostoksille tuli noin seitsemänkymppiä; kuulostaa kohtuulliselta?

Vihannesostoksille siirryttiin tästä pikkuisesta rikkaiden (diplomaattien) laatukylästä hieman paikallisempiin maisemiin. Naapurini halusi näyttää mistä saa kaupungin halvimmat vihannekset. En tiedä pitääkö väite paikkaansa, mutta hyvä hinta-laatusuhde näytti olevan. Vihannes"markkinat" sijaitsivat piilossa teollisuusalueen muurien suojissa, hyvin hyvin pahalle haisevan, paikallisten suosiman teurastamon naapurissa. Heti autosta ulos noustuamme neljä-viisi miestä ilmestyi myymään säkkikaupalla tomaatteja, kurkkuja, munakoisoja, sipuleita, papuja ja lähes kaikkea muuta mahdollista. Kaikki vihannekset maksoivat noin 80 senttiä per kilo. Ja eikun auton takakontti täyteen! (Kotona sitten mietittiinkin, että mihin kummaan nämä kaikki säilöö...) Sisäpihan paras anti oli halvoista vihanneksista huolimatta mielestäni kuitenkin lähestulkoon ilmaiset ruusut; kimppu ruusuja lähti mukaan 50 sentillä. Jos nämä ovat mzungu-hintoja niin mitähän tämä paikallisille kustantaa?
Voipi olla, että ruuhkassa seisomisesta ja hajuhaitoista huolimatta näihin paikkoihin pitää päästä useamminkin shoppailemaan.

PS. Meidän viikonloppu alkaa N-Y-T nyt, koska huomenna on Ugandan itsenäisyyspäivä.

After hard thinking I decided to go for the Intercultural Communications course in the open university of Jyväskylä. So far I've finished the two first parts of the first course. I registered for the course already last week but I had to wait for username and password for the library page; they were sent by mail (!) which seemed rather weird to me as everything else is working via Internet. Oh, well... Now I've read few chapters of the course book, and oh Mann, it's hard text. Yesterday I fell asleep the laptop in my lap....zzZZzz. Even I hear quite often that my English is good, this book is like German to me. Well, what's started has to be finished, eh?

I also decided to start refreshing my German by picking a German book from our bookshelf. My intention is to check every word that I don't know or remember. It will take a while to finish, even the language in the book is quite easy. At least the topic is interesting; a girl adopted by German parents tries to find her roots by travelling around the world. Yesterday I found a rather interesting looking book about German grammar (some achievement, huh?), which is still waiting unopened next to me. :P

Apart from "hard" studying today, me and my neighbor went for shopping for our party on Saturday. First she wanted to take me to the best butchery in the city. It is in an upper-class shopping "village" called Le Petit Village, which is about 20 minutes drive away (without traffic). But the visit was worth of the drive; they have a lot of very good looking, fresh meat, and also cheese and cold cuts. Mmmm. After successful butchery visit (2kg of sausages, 3kg of chicken, 2kg of pork and 4kg of beef) my neighbor wanted to show me another place; the cheapest vegetable market in town. I would have not found there by myself; the "market" is hidden behind the walls of the industrial area, right next to very smelly, not-so-upper-class butchery. About a second after we parked, there was four-five men with bags of all kinds of vegetables surrounding us. Every vegetable costs always about 80 cents per kilo, quite cheap I think. After filling the trunk with the veggies, we went to a flower shop next door. The whole floor was covered with roses in every possible color, and the price, that was absolutely amazing: about 50 cents per bouquet. What a wonderful place. :) (If these are the mzungu prices, I'm wondering how cheap are the local prices then?)

PS. Our weekend starts right-about-now, thanks to the independence day of Uganda tomorrow!

What to do with my life?

Koti on kunnossa ja nyt pitäis ihan tosissaan alkaa miettiä, että mitäs sitä täällä tekis. Omasta puolestanihan mua ei ollenkaan haittais vaan kotirouvailla, tämän oon tainnut ennekin mainita. Myöskään rahan puolesta mun tekemisillä ei tällä hetkellä ole väliä, koska en olemassa olevalla viisumilla saisi edes palkkatöitä tehdä. Mutta tulevaisuuden kannalta olis varmaan hyvä, ettei CVssä olisi kovin pitkää tekemättömyyden jaksoa, koska on hyvin todennäköistä etten saa nauttia kotirouvailusta koko loppuelämääni. Myös muilta ihmisiltä tulee aika paljon painetta tässä asiassa, kun lähes jokaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä asia tulee puheeksi. Ja voihan se olla, että pidemmän päälle on mielenterveydelle haitallista vain hengailla kotona.

Noh, mitäs täällä sitten voisi tehdä. Aika paljon kaikenlaista. Alunperin mun oli tarkoitus alottaa saksan kielen kurssi Göethe Centrumissa tällä viikolla. Päätin kuitenkin, että Kuba on liian pieni ja kouluttamaton, että haluaisin jättää sen yksin kolmena päivänä viikossa. Voi olla, että menen vähän liiallisuuksiin tässä asiassa, mutta uskon että Kuba oppii huomattavasti nopeammin esim, sisäsiistiksi jos vietän sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Saksan kurssin voi aloittaa joulun jälkeenkin. Tosin kovasti olisi tarkoitus kerrata jo käytyjä saksan opintoja täällä kotona. Kunhan vaan osais alottaa jostain. Mulla on aika monta tuntia saksan opiskelua takana ihan peruskoulusta lähtien, joten jotain kyllä osaan. Mutta on hirveän vaikea arvioida millä tasolla mun saksan taidot oikeesti on...

Toinen tekeminen, jota pohdin jo Puolassa ennen kuin sain töitä, olisi opintojen suorittaminen avoimessa yliopistossa. Löysin sieltä muutamankin mielenkiintoisen kurssin, joiden suorittaminen onnistuu kokonaan netissä, Toinen, pitkään mielessä ollut kurssi olisi Intercultural Communication, josta saattaisi olla myöhemmin hyötyä, koska todennäköisesti tulen työskentelemään melko kansainvälisessä ympäristössä missä ikinä asummekaan. Toinen, täysin eri aihealuetta käsittelevä kurssi olisi Ravitsemustiede. Tämä kiinnostaisi jo olemassa olevan ammattitaidon ja tutkinnon puolesta, mutten ole varma tulisinko kyseistä tietoa ikinä tarvitsemaan. Kurssien suorittaminen ei ole hirveän kallista, mutta maksaa kuitenkin, ja lisäksi pitäisi hankkia ainakin yksi kirja. Joten en haluaisi tehdä ns. väärää päätöstä. Olisko kellään vinkkejä? Kumpi kuulostaa paremmalta? :D

Kolmas juttu, johon täällä on hyvät mahdollisuudet on vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys. Haluan ehdottomasti osallistua kyseiseen toimintaan jossain vaiheessa, mutta haluaisin ensin katsella ympärilleni ja tutustua eri vaihtoehtoihin. En ole koskaan tehnyt minkäännäköistä vapaaehtoistyötä (ellei ammattikoulun ilmaista työharjoitteluorjuutta lasketa :P), eikä mulla ole oikein hajua, mitä kaikkea se saattaisi tarkoittaa.

Eli ongelmahan ei ole se, etteikö tekemistä löytyisi vaan se kuinka motivoisin itseni aloittamaan ja kuinka osaisin valita "oikeanlaista" tekemistä....

***

The house is ready and now it would be time for me to figure out what to do with my life. :D As I have maybe told before, I am the opposite of a hyperactive and hypersocial person, so for me being home and training to be excellent housewife would be completely fine. But some voice in my head keeps telling me that I need to do something more. I am afraid how doing "nothing" will look like in my CV whenever I need to get a job next time. For now getting a paid job is not necessary and is actually hardly possible because of visa stuff, so that's out of question (not a problem really :P). The other thing that keeps pushing me doing something useful is other people's expectations. Or at least the expectations I think other people have. And in the end, maybe it is better for my mental health to do something reasonable.

So what could I do here. I was actually supposed to start German lessons in the local Göethe Centrum this week, but I decided that our baby boy is still too young and un-trained for me to be away so much. I know, it's just a dog, but I do believe he will learn to be clean in the house much quicker if I'm here to train him. I can start the German course after Christmas. Anyhow, I am planning refresh my memory at home about the already existing German skills that I have. 

Other thing that I have had in my mind since I was unemployed in Poland, is something called open university in Finland. They have courses that you can pass completely online. I found few interesting ones, but now I need to decide which one to choose. The other one is called Intercultural Communication, and I think it might be useful in future as it is quite likely I will be working in international atmosphere. The other one is something completely different; it's called Nutrition Science, and it would kinda make sense with my earlier education. But I'm not sure if it will be useful later on. So please help me, which one to choose? :D

Third, and quite obvious thing to do here would be volunteering and charity. This is something I definitely want to do in some point, but I would still like to look up the different options, as I'm quite clueless about this.

As you see, it's not about not having anything to do, but to actually decide what and start...