Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen?

Viimeisestä työpäivästäni alkaa olla aika tarkalleen tasan vuosi, ja olen nyt muutamaan otteeseen tuntenut pienen, kai se on pakko myöntää, kateuden piston Wolfin lähtiessä aamulla töihin. Sänkyyn makoilemaan jäädessäni mietin kuinka kivaa olisi ajella omissa ajatuksissani töihin, moikata siellä työkavereita, avata työkone ja aloittaa ihana rutiininomainen, mutta kuitenkin aina jollain tavalla erilainen päivä. Ehkä hakisin aina ensin aamukahvia, sitten lukisin sähköposteja ja muutaman tunnin päästä söisin aamiaisen. Parin tunnin työteon jälkeen lähtisin lounaalle työkavereiden kanssa tai söisin kotoa mukaan otetut eväät ja lukisin hetken kirjaa. Sitten olisikin jo iltapäivä, eikä enää kovin montaa tuntia kotiinpääsyyn. Sulkisin työkoneen ja voisin hyvillä mielin rentoutua; päivän työt on nyt tehty.

Kuulostan nyt ihan hourupäiseltä, enkö vain? Kuka haluaa käydä töissä jos ei ole pakko? Voinhan luoda nämä samat rutiinit täällä kotona ollessakin, ja kyllähän mulla oikeastaan on jonkinnäköiset rutiinit. Ja vaikka työkavereita ei olekkaan, voisin kuitenkin tavata ihmisiä (tai no, auton puutteessa kutsua kylään).

Muistelen nimenomaan tuota viimeisintä työpaikkaani, sitä ihkaensimmäistä toimistotyötä, lämmöllä ja haikeudella. Tykkäsin siitä niiiin kovasti. Mutta jossain takaraivossa koputtelee ajatus siitä, kuinka onnellinen olin kun lopetin työt ja sain tehdä ihan mitä vaan. Ja kuinka aamuherätykset aina toisinaan hajottivat. Päällimäisenä ajatuksena on kuitenkin se "ihanuus". En oikein osaa sanoakaan, mikä se on se juttu jota töissä käymisessä kaipaan.

Toinenkin samantyyppinen ajatus on tässä lähiaikoina nostellut päätään. Olen koko aikuisikäni halunnut kovasti matkustaa, ja mieluiten mahdollisimman kauas, sinne missä voin kulkea aina sandaalit jalassa, eikä aurinkoa tarvitse erikseen ottaa ruskettuakseen. Parikymppisenä en ollenkaan tajunnut Euroopan ihanuutta, ajattelin että siellä kaikki on liian samanlaista. Nyt kun tänne kauas on päästy, enkä ole kuukausiin peittänyt varpaitani (juoksulenkkareita lukuunottamatta), ajattelen kuinka ihanaa olisi herätä alkukesän aamuun pitkän talven jälkeen jossain siellä Euroopassa. Ja olen viime vuosina ymmärtänyt kuinka kaunis ja monipuolinen meidän kotoisa maanosamme onkaan.

Samantyyppisistä ajatuksista olen tainnut kirjoitella aiemminkin, mutta älkää ymmärtäkö väärin. Olen kyllä onnellinen, ehkä se vain kuuluu ihmisluonteeseen haaveilla jostakin jota sinulla ei juuri nyt ole. Toisaalta rakastan rutiineja ja toisaalta kaipaan noin vuoden sykleissä jotain uutta; muuttoa, työpaikkaa.... Ja tiedostan kyllä, että se suurin mahdollinen muutos on ihan nurkan takana, mutta odottavan aika on pitkä. ;)

Jotta en unohtaisi, listaan tähän itselleni muutaman asian, joista olen erityisen kiitollinen tässä Afrikassa asuvan kotirouvan elämässä:

-minulla on aikaa opiskella sitä mikä itseäni eniten kiinnostaa
-minulla on aikaa ja energiaa urheilla päivittäin
-minulla on aikaa tehdä hyvää ruokaa
-voin aloittaa päiväni ihan mihin aikaan itse haluan
-voin katsoa Masterchefiä aamiaista syödessäni (enää muutama jakso jäljellä, nyyh)
-herään lähes joka päivä ihanan aurinkoiseen kesäaamuun ja lintujen lauluun
-minun ei tarvitse katsoa säätiedotusta tietääkseni mitä pukea päälle
-saan nauttia auringosta 300 päivää vuodessa
-minulla on aikaa lukea lehtiä, kirjoja, blogeja, ihan mitä vain haluan
-voin ottaa päivätorkut milloin haluan
-minun ei tarvitse sietää tyhmiä työkavereita
-voin kulkea koko päivän pyjamassa
-voin opiskella vaikkapa uima-altaan reunalla
-päätän itse mitä "työpäiväni" sisältää ja milloin pidän tauon
-voin keskittyä siihen että minulla ja vauvalla on hyvä olla
-minun ei tarvitse stressata töistä

Ja ehkä paras:
-minun ei tarvitse siivota

Grass is greener on the other side of the fence?

This morning, and few mornings before, I've felt a teeny tiny pinch of jealousy when Wolfi leaves for work. It has been almost a year since the last time I had to get up to go to the office. Sometimes I miss it; the routines at work. The early morning drive to the office, wishing good morning to colleagues. Perhaps I'd get a cup of coffee while my computer is waking up, then I'd check my mails and have breakfast by the desk. Later I might join my colleagues for lunch or eat yesterday's leftovers while reading a book. And then it would be already afternoon, not so many hours left to work anymore.... And once I the work day is finished,I could relax and feel like I've done something today. I'm trying to remind myself how excited I was on my last week at work when I knew that soon I'm free to do anything I want, but sometimes it's not easy.

You must think I've gone mad. Who wants to work if you don't have to? I cannot really even determine what exactly it is that I'm missing in working life. I can and I do have routines in my day anyway. I can go and meet people (or without car, invite people over).

This brings me back to the topic I've probably written about already. How I always wanted to live far, far away, there where I could always use flip-flops and never have to sunbathe to get tanned. Definitely not in some boring Europe. And here I am, far, far away, where I haven't covered my toes in months (if running sneakers do not count). And now I suddenly see how wonderful and exciting Europe is. 

Don't get me wrong, I'm not unhappy. I guess it is just some built-in thing in a human being to always dream about what you don't have. 

To remember those quite unique, amazing things that housewife's life in Africa has brought, I decided to make a small list:

-I can study whatever I like

-I have time and energy to do sports everyday

-I have time to cook delicious food

-I can start my day whenever I feel like getting up

-I can watch Masterchef while having breakfast

-almost every morning I wake up to sunshine and sound of singing birds

-I don't need to check the weather forecast to know what to wear

-I can enjoy sun 300 days a year

-I have time to read magazines, books, blogs, whatever I want

-I can take a nap whenever I want

-I don't need to stand stupid colleagues

-I can spend the whole day in a pyjama

-I can study by the swimming pool

-I decide my own working schedule

-I can concentrate on the well-being of myself and the baby

-I don't need to stress

And probably the best:

-I don't need to clean