Koulujuttujen välttelyä.

En näköjään saa tänään enää mitään "hyödyllistä" aikaiseksi, joten kirjoitellaanpa tänne nyt sitten tälläinen sekava postaus. (Hyödyllinen tässä tilanteessa tarkoittaa kouluhommia.)

Täällä sataa pitkästä aikaa, ihanaa. Oikeastaan on satanut ihan aamuvarhaisesta lähtien. Hassua, että vaikka on olevinaan sadekausi niin silti saattaa mennä monta päivää ilman yhtään vesipisaraa (öistä en kyllä mene takuuseen). Eli tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin, ettei Ugandaan matkustamista kannata jättää sen vuoksi, että pelkäisi sadekauden tarkoittavan 24/7 märkää ja kylmää. :D

Tänään on ollut siinä mielessä hieman erilainen päivä, että meidän siivooja on kipeänä ja pääsin ihan itse imurin varteen. Yllättävän innokkaana sitä ottaa tälläisen haasteen vastaan, kun kyse on yksittäistapauksesta eikä viikottaisesta askareesta. Aika hyvin sai kyllä hien pintaan muutaman tunnin puunaamisella. :P Ja sitten tietenkin kuratassu-Kuba päätti rynniä pihalta vasta pestyille lattioille.... Kummasti sitä osaa arvosta siisteyttä kun sen eteen on itse nähnyt vaivaa. (Kuulostan nyt varmaan ihan todellisuudesta irtautuneelta hienostorouvalta.)

Viime aikainen lievän stressin aihe on ollut Kuban kohtalo meidän muuttaessa väliaikaisesti Saksaan. Alunperin tarkoitus oli ottaa Kuba mukaan, tai ainakin mun tarkoitukseni oli. Wolfi on ilmeisesti vaan myötäillyt tässä asiassa hormonihirmua vaimoaan. :P Muutama viikko sitten päädyimme kuitenkin yhdessä siihen, että ehkä olisi kaikille osapuolille vähemmän stressaavaa, jos Kuba jäisi johonkin hyvään hoitopaikkaan täällä. Matka Saksaan on kuitenkin tosi pitkä, eikä meillä ole vielä edes kuljetusboksia, enkä halua edes kuvitella mikä taisto siihen totuttelemisesta tulee. Täältä tuntuu olevan mahdotonta löytää kuljetusboksia, joka ei maksaisi all inclusive Kanarian matkan verran. Tähän päälle vielä kaikki byrokraattiset paperihommat, jotka ovat jo nyt nostaneet mun verenpainetta ihan kiitettävästi. Ja tietysti koko lystin hinta. Pitkän ja stressaavan matkan lisäksi Kuba ei Saksassa voisi asua meidän kanssa, koska asunnon omistaja ei halua asuntoon eläimiä, vaan Kuba viettäisi suurimman osan ajasta Wolfin veljen luona meistä erossa. Ja sitten kun vauva syntyy niin meillä taitaa olla aika paljon muuta ajateltavaa, enkä halua edes kuvitella matkaa takaisin pienen vauvan ja ulisevan koiran kanssa....

Olemme jo löytäneet Kuballe paikan, jossa se voisi asua koko syksyn, ja olen oikein tyytyväinen tähän paikkaan, koska uskon että nämä ihmiset huolehtisivat Kubasta kuin omasta koirastaan. Toivon kovasti, ettei tämä perhe päätä perua viime tingassa (mulla on toisinaan pieniä vaikeuksia luottaa ihmisten lupauksiin). Toisaalta ollaan kyllä maksamassa hoidosta käypä hinta ja olisi aika suuri menetys tälle kyseisellä perheelle perua. Tai ehkä joku sieltä haluaisi muuttaa Ugandaan puoleksi vuodeksi ihan vaan koirankaitsemishinnalla? :D

Vaikka Kuban kuskaaminen mukaan kuulostaa vähintäänkin monimutkaiselta ja jättäminen tänne niin ihanan yksinkertaiselta, niin en silti ole ihan täysin sinut meidän päätöksen kanssa. Mitä jos Kuba häiriintyy loppuelämäksi, koska me hylkäsimme sen? Mitä jos sille käy jotain eikä me nähdä sitä enää koskaan? Aina välillä tulee mieleen, että miksi ihmeessä pitikin tuollainen (maailman ihanin) hankaluus elämäänsä hankkia. Eikai lapsen kanssa tule samanlaisia tunteita? :D

***

Just a random update, as I could not manage to pick up the school book and there's nothing worth watching in TV. It rains, which is nice, as it did not in several days, even it's supposed to be rain season. I cleaned the house today, as our cleaning lady was ill. I noticed that I appreciate cleanliness much more when I had to work for it (I probably sound like a spoiled housewife now). No one is allowed to the animal hair free couch this evening, that's for sure! :P

And I've been stressing about what happens to Kuba when we go to Europe for autumn... At first I was certain that we are taking him with us, now I'm starting to be quite convinced that it will be less stressful for all of us if he stays in good care here. Difficult decisions... Sometimes I cannot help thinking, why we had to take such a lovely little problem maker in our lives (and then I see how übercute he is sleeping in his bed, and forget such stupid thoughts).