Monday, October 28, 2013

Holidays on my mind.

15 nights. That's the nights left to my summer holiday. Last spring we decided we would save our holidays till the time of the year when it's dark and cold and wet and miserable. And so we've been waiting and planning and counting the days. And now it's only 2 weeks away!

And where are we going? Might be that I've mentioned about it here already before or not but after hard thinking and researching we booked flights to Miami about six months ago. I don't think I've ever planned any holiday so much ahead before. :P First plan was to just rent a car and drive wherever our noses point. But pretty quickly we noticed that our Finnish-German planning enthusiasm won't let that happen. So now we've booked hotels for every night some can be cancelled the day before, so spontaneous is still possible :D but that's fine for me, at least I don't need to stress too much. And I think we still have space for some extempore activities.

Our plan is that we fly first to Frankfurt and stay there in airport hotel for one night. Then in the morning we can easily get to the airport on time. From Frankfurt we'll fly to Miami where we will stay one night and in the morning we'll get our car from the car rental. From Miami our route goes Key West-Everglades-Naples-St. Petersburg-Orlando-Cocoa Beach-Fort Lauderdale-Miami.
So far we did not plan too much more than the route and hotels. Mostly I would just like to drive to some gorgeous beaches and see the nature. And of course eat! Oh, I'm so curious to know how the food really is  there in the big US. Is it all fast food and supermarkets full of frozen meals? I have a feeling that there might be something else too. ;)

We do have tickets to Universal Orlando Harry Potter World I'm coming! Oh, and we also have tickets to NBA and NHL games (guess whose idea?). And then I heard that we must see alligators in Everglades and I want to try surfing in Cocoa Beach. And of course we need some time to do some shopping. Hmm, I guess that's quite many plans already. Ooops. :D

Last week was quite busy at work which makes me want the holiday even more. At least it feels like I've earned it. :P I have started to get a bit bored with this 8 to 4 routine now this morning was very difficult to motivate myself  so some change is very welcome. Talking about change, I had some at work too. Since this week I'm not anymore only the Finland-Baltics-UK team, but now I am the complaint handling person for whole Nordics, yei! It's weird how excited can a person be to get more work to do. :P I will probably regret this later... At least I've already now noticed that my Swedish is non-existent. And that compared to that my German in pretty damn good. :D 

Please hit me with your Florida tips in case you have any, I think there might be still space for few plans! ;)

Saturday, October 19, 2013

Amazing Alps.

When I was younger, I always dreamt about far-away countries, mostly Asia and Australia. I thought there was not too much interesting things to see closer. I was dreaming about beaches with white sand, weather so hot all you need is bikini and shorts, about brown skin and surf hair and a coconut drink in my hand while gazing at the endless ocean hmm, sounds still good :D 

First time I realized I might have been wrong was on Interrail, a train tour around Europe. I saw so many interesting places, beautiful cities and cute villages. Before that I thought "pläääh, France and Italy, how booooring" and the only place in Europe worth of visiting were the Greek islands. However on this Interrail we ended up spending one week in Italy, because my travel companion really liked the coutry. And I liked it too, not a bit boring, the gorgeous Tuscany, historical buildings in Pisa and Florence and of course Venice. I have to admit that I'm not huge Rome fan thou, but hey, I cannot like everything. Now I would go back anyday, I would really love to see the south, especially the food in  Napoli. And what about France then - we had to go there because I had few friends studying in Lyon. And I fell in love with that city, I actually would want to live there someday, but I guess I would need to learn some French first..

And so I started slowly, but steadily appreciate the history, interesting cities and breathtaking nature that we have right here in Europe. Now that I've been living here in the heart of it ;) for 1,5 years I've seen more and more and always there is something suprising and exciting to see. Maybe next stage from this is that I will finally appreciate the nature that we have in Finland and other Nordic coutries, but let's not go ahead of ourselves.

Last Monday I got couple of those "wow" moments that one can experience on our continent, when we drove south from Wolfi's parents to see the famous Neuschwanstein castle aka Disney castle. Already on the way to the castle I got to play Japanese tourist with my Sony while we were driving down Romatische Straße and Deutsche Alpenstraße. Amaaaazing Alps! I'm sorry for my boring adjectives, but there is just not word big enough to describe them. Just go and see it yourself! And it was gonna get better.

Neuschwanstein castle's premises are truly breathtaking and so is the walk up to the castle. And the fact that it was built there before all kinds of modern machines. Only thing that flattened the atmosphere was touristiness of the village down from the castle. But I don't wonder why so many people wants to see it, and where is people, there is business... Apparently the castle is somekind of pilgrimage destination for Japanese tourists. :P

After the castle we drove to the border of Austria to a small town called Mittenwald. The cutest place ever! On the way there, passing villages and cities, I was wondering if I would be different, if I'd spent my childhood in a town that is surrouded by Alps I have this similar thought quite often, for example "would I be different if I would have lived in a small village my whole life".

The more I'm travelling in Europe the more I want to see, and now it feels like one lifetime cannot possibly be enough for all of it. But how to pick? And my new born Europe-enthusiasm has not reduced my interest towards Asia. Unfortunately. :P

Please don't copy pictures without permission.

Friday, October 11, 2013

Well planned is half done.

I guess now would be good time to update the wedding planning situation. ;) That it would not be too dry with only text, you can see our newest decorations well, ok some old stuff too at home as illustration.

Last week we signed first agreement with Qubus Hotel that was already mentioned here some time ago. So the issue of venue changing has been solved. :) The ceremony is still supposed to be in the consulate; let's hope it'll be all fine.

Unfortunately the photographer from London, who took our "engagement" photos turned out to be way out our budget not so suprising. So last week we met a photographer recommended by one of our friends. Here you can see her pictures. We liked her work very much, so it was not very difficult decision to hire her. So that one is solved also.

I'm very excited about our invitations, which should be ready soon. My brother has been working on them for some time already, and the invitations only need some polishing. And then we only need to find out where to print them. Oh, and find envelopes in correct mint shade. ;)

Tomorrow we will visit Wolfi's parents, and apparently there is a lot of stuff for us as we've been ordering all kinds of wedding related things from internet. For example the wedding cake decoration! :)

As I've already told before, we have a band and I got my dress looong time ago. It looks like we are in schedule, so to say. And all the stress is gone at least for now. Wuhuu! :) Now I'm waiting for spring so I can "get my hands dirty" with all the small details. I hope I still have this same energy then.

I hope you all will have a very nice weekend! I'm planning to. ;)

Thursday, October 10, 2013


I wrote this text already week ago, but "did not have time" to finish it. This is in Finnish, so I'm sorry for you guys who won't be undestanding it... I will write short description in the end to feed your curiosity. ;)

Ikävä näyttää aiheuttavan omituista runollisuutta myös minussa, kuten niin monissa taiteilijoissa, kirjailijoissa, laulutekijöissä ja muissa hihhuleissa ennen mua...

Nuorempana mulla oli monen muun liikaa amerikkalaista saippuaa katsoneiden tavoin kovin dramaattinen kuva siitä mitä rakkaus on. Kuvittelin, että rakkaus on sitä kun sydäntä särkee, on koko ajan ikävä, itkettää ja tuntuu kuin maailma loppuisi joka toinen päivä. Jenkkisaippuan lisäksi tähän draamanhakuisuuteen saattoi toki vaikuttaa melko "aikuinen" teini-iän parisuhde, josta eroon päästyäni piti äkkiä löytää sitä O.Cstä, Gossip Girlistä ynnä muista tuttua menoa.

Noh, kyllähän sitä hakemalla saikin aimo annoksen draamaa, jos nyt ollaanko vaiko eikö olla-leikkiä ja yöllisiä itkupuheluita voi siksi kutsua. Tapana oli ihastua korvia myöten johonkin poikaan (tai mielikuvaan pojasta), joka ei varsinaisesti vastannut tunteisiin. Tälläisen pojan vuoksi oli näes helppo vollottaa, kun "ei se rakasta mua". Sitten sitä poikaparkaa jahdattiin about puol vuotta, kunnes se vihdoin joko sanoi hyvin selkeästi e-i-k-i-i-t-o-s (joskus muutamankin kerran) tai hommasi itselleen ihan oikean tyttöystävän.

Aina välillä vastaan sattui ihan mukava tyyppi, joka sitten otti ja ihastui muhun. Mutta enhän mä niistä tyypeistä tykännyt, sehän olis ollu ihan liian helppoa. Ja näin sitä mentiin uudestaan ja uudestaan, eikä sitä yhtä oikeaa löytynyt vaikka miten etsi.

Sitten tapasin erään saksalaisen, hurmaavan hymyn omistavan miehen. Mutta en ilmeisestikään ollut ihan vielä valmis, vaan säikähdin miehen kohteliaisuutta ja maailman ystävällisimpiä ruskeita silmiä. Niin, että eipä auttanut kuin yrittää sössiä sekin hyvin orastava juttu. (Siitä nyt ei sen enempää, loppu hyvin kaikki hyvin.) Onneksi tämä herra ei kuitenkaan säikähtänyt ihan pienestä ja onneksi ONNEKSI kukaan muu ei ehtinyt napata tätä kultakimpaletta sillä aikaa kun minä vähän mietin.

Ilmeisesti meidän välinen välimatka ja miehen eksoottinen kansalaisuus (sen hymyn ja silmien lisäksi) kuitenkin herätti mun kiinnostuksen, koska "eihän tämä tämmönen mikään ihan tavisjuttu oliskaan". Tiedän juu, että kuulostaa hirveän pinnalliselta ja suunnitelmalliselta, mutta väliäkös tuolla jos lopputulos on kuin parhaimmasta päiväunesta. Niimpä sitten parin kuukauden pohdiskelun jälkeen päätin, kuten olen saattanut aiemminkin mainita, että tuon miehen minä haluan. Ja sain! Vieläkin, suurinpiirtein joka päivä, mietin että mitä hittoa, ihanko oikeesti tuo maailman ihanin mies haluaa herätä joka aamu mun vierestä. Voin sanoa, ettei kiinnosta lottovoitot ynnä muut kunhan tuon saisin pitää.
Viimeisen vajaan kahden vuoden aikana oon pikkuhiljaa ymmärtänyt, ettei se ole rakkautta että pitää itkeä toisen perään, muuttaa omaa käytöstään tai tarkoituksellisesti riidellä niin että se kuuluu naapuripitäjään.

Rakkautta on, että alusta asti tuntee, että saa olla oma itsensä, mutta haluaa olla paras mahdollinen minä, jotta itsellä ja toisella on hyvä olla. Itse pidän itsestäni ehkä tuhatbijoonaa kertaa enemmän nyt kuin muutama vuosi sitten.

Uskon, että meidän suhteessa on jo eletty ensihuuman yli tai ehkä se jatkuu ikuisesti :) mutta meillä ei silti riidellä. Yleensä ei oikeastaan olla edes eri mieltä. Eikä se tarkoita, että meillä olisi tylsää. Ja kyllä niitä riitojakin varmaan aikaiseksi saadaan (ainakin jos se musta riippuu), jos ei muusta niin viimeistään siitä kuka tuo joululahjat lapsille Saksan ja Suomen jouluperinteet eroavat huomattavasti tässä asiassa. Ja kyllä meillä tunteita näytetään, niitä positiivisia. ;) Meillä on hauskaa, ihanaa, turvallista ja rakastavaa.

Meillä on alusta asti eletty sellasessa symbioosissa, että jotakuta aivan varmasti ällöttää. Mutta pitääkö väenvängällä tehdä juttuja erikseen, jos ei tahdo. Meidän on hyvä olla yhdessä, joten nautitaan siitä niin pitkään kuin saadaan. Ja tottakai meillä on omia "juttuja": Wolfi katsoo futista ja mä luen kirjaa. :D

Uskallan sanoa, että olen löytänyt sielunkumppanini, sen toisen puolikkaan. Sen kenen kanssa tunnen olevani täydellinen, juuri tarpeeksi ja jota ilman en enää halua elää. Juuri nyt uskon, että haluan jakaa elämäni tämän ihmisen kanssa ja että me selvitään mistä vain kunhan ollaan yhdessä. Meidät on luotu toisillemme. <3

This is basically a love letter to my handsomer half. Unfortunately he won't understand it at least not in a while ;) I had to kiss few frogs before meeting my prince, who taught me what real love is. He is my other half, who I could not live without anymore. We can do anything, if we do it together.