Vesilammikoita ja uunituoreita sämpylöitä.

Parina viime päivänä ollaan saatu aika rankka iltapäiväkuuro täällä. Eilistä sadekuuroa fiilistelin terassilla viltin alla, ja jo siinä riitti ihmettelemistä kun vettä tulee saavista kaatamalla ja muutaman sekunnin välein jyrisee. Tänään olikin jännemmät paikat kun piti ajaa kaupasta kotiin kaatosateessa. Paikalliset eivät ymmärtääkseni välitä sateesta senkään vertaa ja koko kaupunki pysähtyy vesikuuron sattuessa. Ja sen loppuessa kaikki tietysti lähtevät liikkeelle samaan aikaan. Näitä huhupuheita muistelessani päätin, että vesisade ja vähän liikennettä on parempi kuin liikennekaaos vesisateen jälkeen. Ens kerralla mietinkin sitten kahteen kertaan, sen verran hirvitti ajaa puol metriä syviin lammikoihin tietämättä ollenkaan mitä tehdä jos auto jää jumiin. Vastaantuleva kaista olikin tästä syystä jo poissa pelistä muutaman onnettoman kuskin lammikkoon upotessa. Kotiin pääsin kuitenkin, yhtä kokemusta rikkaampana. Eipä se siellä Suomen hangissa ja nietoksissa ajaminenkaan varmaan herkkua ole, mutta siitähän minä en mitään tiedä...vielä ainakaan. ;) Harmittaa kun en saanut kunnollista kuvaa tän päivän kaaoksesta.

Tässä kuvassa oltiin jo selvitty pahimmista lammikoista. (P.S. Kuva on otettu liikennevaloissa seistessä)

Sadepäivän kunniaksi tänään syötiin kukkakaali-perunasosekeittoa ja uunituoreita porkkanasämpylöitä, mmmmm. (Miks niitä sämpylöitä pitää aina vetää napa niin täyteen, ettei edes kuminauhavyötäröiset housut mahdu enää jalkaan??)

Intercultural Communication-kurssin ensimmäinen osa alkaa olla pulkassa, palautuspäivä on ens tiistaina, ja vielä muutama sivu pitäis jaksaa kirjottaa. Tähän mennessä aihe on ollut kyllä juurikin sitä mitä ajattelin; erittäin ajankohtainen tähän elämäntilanteeseen. Mutta välillä luettavat jutut on aika puuduttavia, ja erityisen haastavaksi on osoittautunut kirjoittaminen...tai no lähinnä sen aloittaminen. Saa nähdä millaista palautetta ekasta tehtävästä tulee.

Mitään ihmeellisempää ei tänne kuulukaan, odotellaan Sansibarin reissua (kaks viikkoa enää, iiiks!) ja joulun rientoja, tosin joulufiiliksen saaminen täällä on mun kohdalla osoittautunut aika vaikeaksi tehtäväksi. Tänään hain piparitaikina-ainekset kaupasta, jos se joulufiilis vaikka tulis piparintuoksun mukana. :)

***

Today I had some exciting, maybe even slightly terrifying moments in the car when I had to drive back home in a pouring rain. Usually I'm the lucky guy who does not need to step out of the house when the afternoon rain starts but this time I had to get my shoppings quickly in the fridge. So I bravely drove through the half meter deep, lake size pools, trying not to think what would happen if I would get stuck like the guys on the opposite lane. In the end I got home safely, and almost dry and now I am one more experience richer. :P 

For the rainy day I made some cauliflower soup and home-made oven-fresh buns, mmmm. And ate so much that I can barely move my behind to the couch now. Oops.

The studies are going quite good. Soon I'm done with the first part, only couple more pages to write. So far almost everything has been interesting and very relevant to my life situation. I guess I chose correct field. :)

Not much more has happened here lately. We are waiting for our trip to Zanzibar (in two weeks!!) and Christmas parties. So far I did not have any Christmas mood at all, somehow 30 degrees and sun just does not fit the picture. Today I did, however, get ingredients for the Finnish Christmas cookies so maybe along the smell of them I also manage to get some Christmas atmosphere here. ;)