Oh Wrocław, I will miss you!

Häähumusta laskeuduimmekin kätevästi suoraan muuttotomuun; muuttohan häämöttää siis jo ihan nurkan takana. Ainakaan stressitaso ei pääse laskeutumaan epäterveellisen alas eikä niin kutsuttua häiden jälkeistä masennusta ole aikaa potea. :D

Tämä muuttohan on jokseenkin erilainen kuin mun aiemmat muutot. Ensinnäkin muutan ihka ensimmäistä kertaa yhteisestä kodista uuteen yhteiseen kotiin, joka tarkoittaa paaaaljon tavaraa. Toinen seikka on tietysti se, että muutamme tutun ja turvallisen Euroopan ulkopuolelle. Kolmas erottava tekijä on, ettei meidän periaatteessa tarvitse pakata mitään; muuttomiehet tulevat ensi maanataina ja pistävät koko kämpän pakettiin. Helppoa, eikö? No niinhän minä luulin. :P juu, juu, on se joka tapauksessa ihanaa, ettei tarvi pakata. Tavarat seilaavat aavalla merellä muutaman kuukauden, hyvässä lykyssä saamme ne elokuun lopussa. Mutta koska pessimisti ei pety, olen laskenut että näemme omaisuutemme seuraavan kerran joskus lähempänä joulua (tai no jos nyt kuitenkin "syssymällä"). Onneksi meillä on tässä viiden viikon loma, jonka vietämme erinäisten ihanien ihmisten nurkissa pyörien, joten uudessa tyhjässä kodissamme joudumme viettämään hieman lyhyemmän ajan. Lisäksi muuttodiiliin kuuluu lavallinen valitsemiamme tavaroita, joiden on määrä saapua lentorahtina heti meidän perässä. Eli nyt pitäisi vain päättää mitä kaikkea tarvitsen loman aikana, mitkä tavarat haluamme heti saavuttuamme ja mitä emme välittömästi tarvitse...

Mehän emme tällä hetkellä omista montaakaan huonekalua, koska nykyinen asunto on semi-kalustettu. Uusi koti onkin sitten yhtä sänkyä ja jääkaappia lukuunottamatta tyhjä, joten sinne pitää tietenkin hommata kalusteet. Muutama viikko sitten, käydessämme Kampalassa, näimme jokusen esimerkin paikallisesta sisustusmausta. Nopeasti vilkaistuna se ei meikäläistä pohjoismaalaisen designin (lue: Ikea) ystävää miellyttänyt, joten päätimme hommata kalusteet täältä Euroopasta. Mehän emme rahtikuluja kuitenkaan maksa. Eli ei kun Ikeaan mars, ja talo tyhjäksi. Ikean lisäksi ostimme muutamat kalusteet joltain toiselta firmalta ja kaikki kodinkoneet muistaakseni MediaMarktilta. Emme ole siis nähneet kalusteitamme vielä ollenkaan, koska ne on toimitettu suoraan muuttofirmalle. Kontin saapuessa paketteja availlessa onkin sitten joulufiilikset! Toivottavasti on kaikki ruuvit tallessa. :D

Muuttopäänsärkyä helpottanee se, että vietämme kaksi viimeistä yötä missäs muuallakaan kuin ihanassa hotelli Qubuksessa. Hääpakettiimme kuului heidän tarjoamansa honeymoon, eli kaksi yötä ja aamiaiset missä tahansa Qubuksessa Puolassa. Sattuneesta syystä meillä ei todennäköisesti ole tänne asiaa enää tämän vuoden puolella, joten päätimme käyttää lahjakortin nyt. Makuuhuone onkin jo semmoinen kaaos, että odotan erittäin innokkaasti lauantaita. Hotellihan on tuossa muutaman metrin päässä, joten sieltä pääsee nopeasti tänne pakkailemaan ja järkkäilemään. Lisäksi olemme päättäneet testata vielä kerran kaikki lemppariravintolamme, joten kokatakaan ei tarvitse. Luksusta! :)

Tänään meillä on läksiäisbileet, joihin on luonnollisesti kutsuttu kaikki ihanat tyypit kehen olemme täällä tutustuneet. Tulee varmaan aika tunteellinen ilta, koska nämä hyvästit ovat hieman erilaiset kuin esimerkiksi Suomessa. On melko todennäköistä, ettemme näe näitä ihmisiä enää, mutta onneksi on Facebook, Whatsapp ja sähköposti. Ja postikortit! Ja kukaties vielä muutammekin takaisin Puolaan joskus parinkymmenen vuoden päästä. ;)

***

From the clouds of romance and love we land to the dust of reality. :D Now it's time to pack our stuff and leave Poland. It is still hard for me to believe, in my mind we are just going for holiday and coming back soon. But as we all know, that is not the truth. Africa awaits us! But before that; Finland, Germany and Italy <3

This move should be a bit different, in a way less stressful than a "normal" moving as we don't need to pack anything. The moving company will come on Monday and put our lives in a container. But of course, I cannot let someone else do everything so I've set a plan to myself to get rid of all the unnecessary things. Also we need to decide what to take with us for our five week holiday, and which things should be sent to Africa by plane instead of the ship, as we need those immediately. The ship should take around 2 months to get to Africa, so the first weeks we are gonna spent in a very empty home. But when the container comes it shall feel like Christmas! :)

Despite the chaos and stress of moving we have decided to enjoy our last days in Wroclaw. Today we are gonna have a farewell party, which will most definetely be emotional, as it is quite likely we will not meet most of these people again. For the last two nights we've booked a room from our wedding hotel Qubus, as they gave us a gift card for honeymoon in their hotel. It is nice to get away from the mess here at home. :D We also decided to go once more to our favourite restaurants here, so Frankie's and Kurna Chata we are coming!

Täydellinen päivä.

The big day is behind us and we are happily married for almost 4 days. Despite of the stormy weather forecasts and us both being ill, the day was perfect. I think the most important factor was that we decided we are going to enjoy it no matter what, and so it was the best party ever! At least for us. But also our guests seemed to have enjoyed the party a lot. :)

The most amazing thing in the whole wedding was the fact that so many people from all around Europe and even from US wanted to be there for us and celebrate our marriage. I still cannot believe it and thinking about it makes me cry of gratitude and joy. :') I am a big cry baby sometimes, but I don't like crying in public, so in the wedding I actually did not. But there was few moments where it was very difficult to keep my calm. The first moment was when me and my dad walked down the stairs and I saw all of my loved ones gathered there waiting for us. The second time was during the ceremony when we said our "vows" to each other and the third when my dad performed one of my favourite songs. At the wedding party the most touching moments were obviously my dad's speech and our first dance. I cannot believe how well both my dad and the singer of the band, who does not speak German, were entertaining the German guests. Amazing! It gives me some pressure to go ahead and try it too. :D

All in all, I enjoyed wedding planning a lot, and I would easily do it all over again. I did not have much stress and the stress I did have was maybe that healthy kind that everyone should face sometimes. Maybe I will become a party planner, hehe. :D There is not much in our wedding I would change, thanks to the people we hired and our friends who helped us just from pure awesomeness, the whole day went very smoothly. The one and only thing I would change would be to have a microphone in our ceremony, but that is pretty small detail, isn't it? ;) (As a tip for future brides and grooms I would also recommend leaving some air to the planning schedule for surprises, like a week long flu ;)) The dress and my hair were gorgeous, the groom was perfect, guests were awesome, cake, flowers and the band were amazing, food was delicious, drinks were enough and as much as we've seen so far the photographer is truly talented.

THANK YOU ~ KIITOS ~ DANKE :* :*

www.sensja.com

Sust on tullu häähullu.

Ihan ensiks huippu-uutisia; pääsin nimittäin inssin läpi ja kunhan uunituore ajokorttini saapuu (täällä pitää odottaa 2 viikkoa...) pääsen vihdoin kruisailemaan! Ajokortti ei koskaan ole ollut mulle mitenkään tärkeä meriitti mitä nyt olis muutamassa muutossa auttanut, mutta voin sanoa että oli niin perkuleen kovan työn takana, että kyllä nyt saa olla pikkusen ylpeä. En myöskään millään tavalla kannata päämäärätöntä kruisailua, mutta kai sitä kerran saa...

Toiseksi ajattelin, että näin viikkoa ennen häitä voisi olla paikallaan päivittää mitä kaikkea tässä on tehty ja ehkä sitten muutaman viikon päästä näette lopputuloksenkin kunhan saadaan kuvat valokuvaajalta. Meidän teemanahan on siis edelleen pastellivärit ja erityisesti mintunvihreä. Tämä päätettiin hyvissä ajoin enkä vielä ole tullut katumapäälle (ilmeisesti sulhanenkin on samaa mieltä). Hääseremonia pidetään konsulaatin puutarhassa ja itse juhliminen parin korttelin päässä sijaitsevassa hotellissa. Bändi, hääpuku, valokuvaaja ym. isot jutut tuli hoidettua niin hyvissä ajoin, että koko talvena ei tarvinnut paljoa häistä stressata.

Tykkään askarrella itse kaikenlaista vaikkei sitä usein tulekaan tehtyä, ja niimpä ehdin hommata itselleni aimo listan tekemistä. Muun muassa pompomeja, saippuakuplahommeleita, menuja, paikkakortteja, ohjelmaplakaattia, kukkapurkkeja, vieraskirjaa ja photo boothia on tässä väännetty ihan kokopäiväduunina (ja sehän sopii tähän lomalaisen / työttömän / kotiemännän uuteen aikatauluun ;)) Nyt alkaa näyttää aika hyvältä ja tarkotuksena olis että tiistai-iltaan mennessä suurinpiirtein kaikki olis valmista. Ensimmäiset vieraat saapuu keskiviikkona, ja olis mukava ottaa heidät vastaan stressittömin mielin. Harmi vaan, että keksin koko ajan uutta kivaa ja tuiki tarpeellista puuhaa. Ehkä rekrytoin mummot ja vaarit mukaan askartelemaan. ;)

Koristeiden lisäksi päätin, että toteutan meikin ja kampauksen itse kaasoni avustuksella. Tähän mennessä luotan edelleen päätökseeni ainakin meikin suhteen, mutta ensi lauantaina sitten nähdään mitä tästä tulee. Meikin on tarkotus olla luonnollinen, mutta tietysti irtoripsillä höystettynä. Kampauksenkin on tarkoitus olla sopivasti räjähtänyt ja rento, mutta piiitkillä lisäkkeillä buustattu. Jostain syystä olen erittäin huono luottamaan kampaajiin (kaasoa lukuunottamatta ;)), joten teen mieluummin itse (ja sen kyllä ainakin toisinaan huomaa...)

Odotan häitä, ja mikä tärkeintä kaikkia rakkaita ihmisiä, into pinkeänä enkä ole mielestäni kovin stressaantunut. Mutta jostain syystä kuitenkin oon ollut melko pahalla päällä muutaman päivän. Ehkä kukaan ei ole turvassa bridezilla-tartunnalta. Toivottavasti tää menee pian ohi.....

Kielen kanssa meillä ei ole tähän mennessä ollut mitään ongelmia, vaan kaikki on hoitunut sujuvasti ilman kummempia väärinkäsityksiä. Tottakai jotain asioita olis ehkä vielä helpompi järjestää kotimaassa, mutta ainakin nyt kaikki on lähellä. Saatiin jopa hotellin hääpakettia fiksattua vähemmän puolalaiseen makuun eli pienetämään aivan järjetöntä ruokamäärää.

Facebookin hääryhmää seuratessa on tullut sellanen olo, että jonkunasteinen vastoinkäyminen on vakio, mutta toivottavasti me päästään pälkähästä ja kaikki menee yhtä sujuvasti ku tähän mennessä. Vinkkinä muuten jos ei omaa omaa elämää, toi hääryhmä on aika viihdyttävä (ihmiset on vaan niin ihmeellisiä olentoja....). :D

***

First of all some superb news; this week I finally passed my driving exam and in 1,5 weeks I should be one very happy owner of a brand-new Polish driving license.

Ok, that said we can move on to wedding planning update. As some of you know we will get married NEXT WEEK - no, the wedding is not cancelled even I have been a bit lazy updating about that.... so busy with the planning you see. Anyway everything seems to be on schedule and as far as we know we did not forget about anything. :D I have had my share of bridezilla-moments (no more, pleaseeee...) and now it seems I'm suffering from the classic pre-wedding flu, but otherwise everything is more than fine. :) In the pictures you can see some sneak-peaks of our theme colors. Few small details still need some attention but I'm pretty confident we will be ready till Friday evening. ;)

When one door closes, another one opens.

And so came the day it was my time to say goodbyes to my colleagues and my beloved office job. This time it was a bit more sad than in my previous jobs as I did actually really like this job. But as we were chatting with one colleague this morning, maybe I liked it because I knew that it's only temporary. :P anyway I'm glad I had an opportunity to show to myself and others that I can learn new tricks and that CV or education does not determine whether you can be successful in something completely new. Not that my job was rocket science or anything... :D

Even quiting a job that I very much liked, I'm glad that I'm now able to dedicate my time for our wedding only and after that moving and summer holidays and then a new country. I think I will not be bored for a while. Now my new life as diplomat's wife can truly begin. ;)

Ensisilmäyksellä.

Teknisistä ongelmista johtuen en päässyt kertomaan meidän ihka ensimmäisestä Afrikka-kokemuksesta aiemmin. Meidän nettipalvelun tarjoaja nimittäin päätti vapauttaa meidät internetin ihmemaailmasta kaksi kuukautta tarkoitettua aiemmin (ehkä joku yrittää totuttaa meidät tulevaan elintasoon jo nyt :P) ja töissäkin on ollut niin kiire, ettei ole edes ehtinyt blogia kirjoittaa. Huhhuh.

Joka tapauksessa. Matka meni oikein mallikkaasti ja kommelluksitta, mitä nyt hieman saatiin mahanpuruja Malaronesta (en suosittele). Kampala ja Uganda ylipäänsä vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta seikkailukohteelta. Mitä tulee niihin aiemmin listaamiini ennakkoluuloihin:

• Ugandassa ei ollut ollenkaan niin kuumaa ja hikistä kuin oletin. Lämpötila oli oikein leppoisa. Muutamat hikipisarat tuli toki vuodatettua; juoksumatolla ja aurinkoa ottaessa.
• Paikallisten pukeutuminen oli klassista, ehkä hieman tylsää, lukuunottamatta muutamaa perinteisiin afrikkalaiskaapuihin pukeutunutta mamaa. Yleisesti ottaen ugandalaiset ilmeisesti arvostavat siistiä, konservatiivista pukeutumista. Eli heihei vaan kaikki mun ihanat minihameet ja mikrosortsit!
• En haistanut mitään Euroopasta poikkeavaa, mikä oli oikeastaan aika ihmeellistä, koska omissa muistikuvissa ainakin Thaimaassa haisi tai tuoksui ihan erilaiselta kuin täällä meillä. Ainoa epämiellyttävä haju tunkeutui nenääni paikallisen teurastamon ohi ajaessa.
• Sain kävellä hotellista ulos kaikessa rauhassa, ja vieläpä kadulle asti. Katuakin sai kulkea jonkun matkaa, kunnes ensimmäinen boda-boda kuski (paikallinen moottoripyörätaksi) kysyi haluammeko kyydin. Näitä herroja lukuunottamatta kukaan ei edes päätänsä kääntänyt meihin päin. Ehkä me mzungut emme olekaan niin ihmeellisiä kuin luulin
• Puheen ymmärtäminen puolin ja toisin oli hieman haastavaa, mutta kyllä mä vielä Ugandan englannin haltuuni otan
• Kuten hajujen, myös metelin vähyys yllätti positiivisesti. Kampala kuulosti ihan normaalilta kaupungilta, mitä nyt linnut pitivät hieman eksoottisempaa ääntä kuin koto-Suomessa. Ihmiset eivät olleet keskiverto puolalaista äännekkäämpiä
• Radiosta kuului reggaeta ja ikivihreitä rakkauslauluja
• Suurin osa rakennuksista, myös suhteellisen uusista näytti aika rähjäisiltä. Syynä lienee se, ettei rahaa joka vuotisiin korjauksiin varmastikaan ole ihan samalla tavalla kuin meillä päin. Epäilen myös joka paikassa leijuvan punaisen hiekkapölyn olevan osasyyllinen tähän
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Lisäksi me löydettiin aika ihana pikku talo: neljä huonetta ja keittiö. Meidän käytössä on myös kaksi uima-allasta ja pieni kuntosali. Kaikin puolin positiivinen kokemus siis. Lisää odotellessa. :)

***

While we were gone our internet provider decided to get us used to the life without perfect internet and phone connection and cut out our internet - 2 months too early. This is the reason for the delay of reporting about our Kampala trip. :P

Sooo, Kampala was interesting indeed. Quite like I expected though, nothing shocking really. Weather seems to be perfect, not too hot and never cold. Traffic was crazy, but still not my worst nightmare. People were nice (both Ugandans and the expats we met) and what was a little bit surprising was that no one seemed to care about us too much when we were walking around; no staring, yelling, anything. Maybe we Mzungus are not so special after all. ;)

We found a nice home for us: quite small, 2 bedroom house with a little garden. It is in a compound with 6 other houses and we have also 2 pools and a small gym there. So I have decided to get super fit once we live there, hehe. ;)

Africa in my mind.

Muutaman päivän ehdin istua toimistossa ennen kuin oli taas aika pakata kimpsut ja kampsut (ei niitä kannattais varmaan purkaakaan). Tällä kertaa luvassa hieman pidempi reissu ja eksoottisempi kohde, on nimittän aika tutustua tulevaan kotimaahan. Eli hello Uganda! :D

Muutama tunti vielä vierähtää ennen kuin päästään haistelemaan Afrikan tuulia ja ajattelin ajankulukseni listata muutamat ennakkoluulot,  joita pääsen pian testaamaan (älkää nyt kaikki luulko että oon inhottava ihminen ;))

1. Ugandassa on kuumaa ja hikistä
2. Ihmiset pukeutuu "vanhanaikaisesti" tai johonkin heimokaapuihin
3. Siellä haisee
4. Ulos ei voi astua ilman että joku haluaa musta jotain
5. En ymmärrä mitää vaikka ihmiset puhuu englantia
6. Ihmiset on äänekkäitä
7. Joka paikassa on hirveä meteli
8. Siellä kuunnellaan vain aboriginaalia rumpumusiikkia
9. Kaikki tuijottaa
10. Kaupat, ravintolat ja rakennukset on vanhoja ja rähjäsiä

Noniin ja jottei menis ihan negistelyks niin mainitaan nyt vielä että innolla ja mielenkiinnolla odotan maisemaa joka huomenna aamulla hotellin ikkunasta näkyy. Toivottavasti aamiaisella saa kokeilla paikallisia herkkuja :P

Nyt testiin Euroopan parhaimmaksi tituleeratun Turkish Airlinesin penkit ja sapuskat. ;)

***

Finally we will get to see how our new home country will look like. Tomorrow morning after almost 24 hours of travelling we get to see Uganda! :) I have whole lotta prejudices in my mind that hopefully will be proved wrong. But I'm also very excited to experience a country completely different than any other before.

Freedom!

Pääsin eilen toisella yrittämällä autokoulun teorian läpi ja olo tuntuu yhtäkkiä niin kevyeltä! Koko alkuviikko meni lukiessa kun maanantaina en pettymyksekseni päässy koetta läpi. Tuntuu, etten olis koko keväänä muuta tehnykään ku päntänny liikennesääntöjä. Joita on ihan pirusti, myös täällä Puolassa vaikkei aina uskoiskaan :D (Ugandassa lienee ihan omat sääntönsä, tai säännöttömyytensä.)

Oon aika varma, että olisin päässy helpommalla jos olisin ajanu kortin Suomessa. Sen verran oli ihmettelemistä ensinnäkin englanninkielisissä termeissä ja toiseks google translatorilla käännetyssä teoriamateriaalissa (kirja oli kyllä periaatteessa englanniks...). Mutta ah tätä tunnetta, tätä voittajafiilistä ei kukaan voi multa viedä. :D vihdoinkin saan lukea taas mitä haluan!

Taas vaihteeksi kirjottelen blogia tien päältä. Tällä kertaa suuntana Varsova. Pakkohan sinnekin on päästä, kun kerran Puolassa vielä ollaan. (Muutenhan se olis vähän niinku asuis Joensuussa, muttei olis koskaan käyny Stadissa, aika kamalaa.) Eli mun siirtymistä lähemmäs kolmeakymppiä juhlitaan Varsovan yössä (todennäköisesti hotellissa vällyjen alla). Tiesittekös muuten, että Saksassa synttäreitä vietetään päivää ennen, jotta voidaan juhlistaa syntymäpäivään siirtymistä. Ja Puolassa varsinkaan naiset ei välitä muistaa synttäreitänsä ollenkaan vaan sen sijaan nimipäivä on big deal.

***

I passed the driving school theory exam and ah this feeling of freedom now! Finally I can read what ever I want, enough with the U-turns and residential zones and first aid. If I will ever get the licence, I think it must be (one of) the coolest thing I've accomplished, so freaking hard has this spring been. :P

And with this celebration mood is good to start my birthday weekend which will take place in Warsaw.  Exciting, huh?