Ensisilmäyksellä.

Teknisistä ongelmista johtuen en päässyt kertomaan meidän ihka ensimmäisestä Afrikka-kokemuksesta aiemmin. Meidän nettipalvelun tarjoaja nimittäin päätti vapauttaa meidät internetin ihmemaailmasta kaksi kuukautta tarkoitettua aiemmin (ehkä joku yrittää totuttaa meidät tulevaan elintasoon jo nyt :P) ja töissäkin on ollut niin kiire, ettei ole edes ehtinyt blogia kirjoittaa. Huhhuh.

Joka tapauksessa. Matka meni oikein mallikkaasti ja kommelluksitta, mitä nyt hieman saatiin mahanpuruja Malaronesta (en suosittele). Kampala ja Uganda ylipäänsä vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta seikkailukohteelta. Mitä tulee niihin aiemmin listaamiini ennakkoluuloihin:

• Ugandassa ei ollut ollenkaan niin kuumaa ja hikistä kuin oletin. Lämpötila oli oikein leppoisa. Muutamat hikipisarat tuli toki vuodatettua; juoksumatolla ja aurinkoa ottaessa.
• Paikallisten pukeutuminen oli klassista, ehkä hieman tylsää, lukuunottamatta muutamaa perinteisiin afrikkalaiskaapuihin pukeutunutta mamaa. Yleisesti ottaen ugandalaiset ilmeisesti arvostavat siistiä, konservatiivista pukeutumista. Eli heihei vaan kaikki mun ihanat minihameet ja mikrosortsit!
• En haistanut mitään Euroopasta poikkeavaa, mikä oli oikeastaan aika ihmeellistä, koska omissa muistikuvissa ainakin Thaimaassa haisi tai tuoksui ihan erilaiselta kuin täällä meillä. Ainoa epämiellyttävä haju tunkeutui nenääni paikallisen teurastamon ohi ajaessa.
• Sain kävellä hotellista ulos kaikessa rauhassa, ja vieläpä kadulle asti. Katuakin sai kulkea jonkun matkaa, kunnes ensimmäinen boda-boda kuski (paikallinen moottoripyörätaksi) kysyi haluammeko kyydin. Näitä herroja lukuunottamatta kukaan ei edes päätänsä kääntänyt meihin päin. Ehkä me mzungut emme olekaan niin ihmeellisiä kuin luulin
• Puheen ymmärtäminen puolin ja toisin oli hieman haastavaa, mutta kyllä mä vielä Ugandan englannin haltuuni otan
• Kuten hajujen, myös metelin vähyys yllätti positiivisesti. Kampala kuulosti ihan normaalilta kaupungilta, mitä nyt linnut pitivät hieman eksoottisempaa ääntä kuin koto-Suomessa. Ihmiset eivät olleet keskiverto puolalaista äännekkäämpiä
• Radiosta kuului reggaeta ja ikivihreitä rakkauslauluja
• Suurin osa rakennuksista, myös suhteellisen uusista näytti aika rähjäisiltä. Syynä lienee se, ettei rahaa joka vuotisiin korjauksiin varmastikaan ole ihan samalla tavalla kuin meillä päin. Epäilen myös joka paikassa leijuvan punaisen hiekkapölyn olevan osasyyllinen tähän
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Lisäksi me löydettiin aika ihana pikku talo: neljä huonetta ja keittiö. Meidän käytössä on myös kaksi uima-allasta ja pieni kuntosali. Kaikin puolin positiivinen kokemus siis. Lisää odotellessa. :)

***

While we were gone our internet provider decided to get us used to the life without perfect internet and phone connection and cut out our internet - 2 months too early. This is the reason for the delay of reporting about our Kampala trip. :P

Sooo, Kampala was interesting indeed. Quite like I expected though, nothing shocking really. Weather seems to be perfect, not too hot and never cold. Traffic was crazy, but still not my worst nightmare. People were nice (both Ugandans and the expats we met) and what was a little bit surprising was that no one seemed to care about us too much when we were walking around; no staring, yelling, anything. Maybe we Mzungus are not so special after all. ;)

We found a nice home for us: quite small, 2 bedroom house with a little garden. It is in a compound with 6 other houses and we have also 2 pools and a small gym there. So I have decided to get super fit once we live there, hehe. ;)