Sunday, September 27, 2015

Kärsivällisyyttä koetellaan.

Varmaan luulette siellä, että oon jo poksahtanut ja onnellisesti vauvahuuruissa kun ei taas mitään oo hetkeen kuulunut. No, näin ei ole suinkaan päässyt käymään, vaan täällä ollaan edelleen yhdessä osassa. Laskettu aika oli perjantaina, eli nyt ollaan 40+2, eikä poika tunnu pitävän kiirettä. Kuten kirjoituksen sävystä saattanette arvata, alkaa tämä jo hieman ottamaan pattiin, vaikka kovasti yritin etukäteen valmistautua "yliaikaan". Oikeasti yliaikainenhan vauva on vasta kun mennään 42+, jonne on vielä matkaa. Toivottavasti niin kauaa ei tarvitse odotella.

Mun äiti tuli tänne tiistaina, joten ollaan päästy viettämään jonkin verran aikaa yhdessä. :) Valitettavasti ei kuitenkaan ihan niin paljon olla ehditty tekemään kuin suunnittelin, koska jouduin heti keskiviikkona sairaalaan tarkkailuun kahdeksi yöksi ja sen jälkeen mulle iski kaamea flunssa... Tarkkailun syynä oli se, ettei meidän kätilö ollut keskiviikkoaamuna tyytyväinen vauvan sydänääniin. Ne oli kuitenkin kaikissa myöhemmissä testeissä ihan normaalit ja ultrassakin vauvalla oli kaikki hyvin. Oli jokseenkin ärsyttävää viettää sairaalassa kaksi päivää, kun mitään vikaa ei ollut, mutta kai se on parempi olla ylivarovainen kuin ei tarpeeksi. Nyt ollaankin sitten käyty joka aamu käyrillä, ja kaikki on edelleen kunnossa. Onneksi sairaala on lähellä, eikä siellä käymiseen tuhraannu hirveästi aikaa. Vaikka mitäs muutakaan meillä tässä on? :D Ja on myös kiva, että sitten tositoimiin päästessä on tuttu paikka ja tuttuja ihmisiä vastassa. Tähän mennessä kaikki ovat olleet tosi mukavia ja yrittäneet parhaansa mukaan puhua englantia, joten en ole tästä asiasta kovinkaan huolissani enää.

Torstaina sairaalassa väläyteltiin jo käynnistämisen mahdollisuutta, joka hieman kummastutti kun perjantaina vasta oli laskettu, ja vauvalla ja mulla on kaikki hyvin. Suomessahan ilmeisesti käynnistellään vasta viikolla 42, jos ei mitään lääketieteellistä syytä aiemmin ole. Päätettiin kuitenkin vielä kärsivällisesti odottaa, tosin multa taitaa pian olla kärsivällisyys loppu. Ehkä ensi viikolla käynnistellään sitten, jos Bubi ei tajua itse tulla ulos. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hän voisi pysyä masussa jouluun asti... :P Pitäkää peukut pystyssä, että tämä on viimeinen postaus, jonka kirjoitan vauva masussa potkien!


You probably think there's some baby news already, as I was a bit lazy updating. Well, there's not. Bubi is still inside his studio apartment and it seems like he likes it there very much. As you might notice from my tone, I'm not too happy about it. The due date was on Friday, so now we are 40+2. Even though I tried to get myself used to the idea of waiting the baby till week 42, it's getting on my nerves....

My mom came on Tuesday, but unfortunately we did not have too much time to do all the things I'd planned yet. On Wednesday morning I had to stay in the hospital for two nights, because our midwife was not convinced of Bubi's heartbeat. In the end everything was fine. :) Now we go to the test every morning until the baby is out. I also got a nasty flu, which, I can tell you, is not nice in this stage of pregnancy. Hopefully it'll be better tomorrow.

I was a bit frustrated by the fact that I had to stay in the hospital for two days for "nothing", but I guess it's better to be overly cautious. Anyway, at least now I know most of the staff and they know me, so going back for the real deal is much nicer. Everyone there has been friendly and tried to talk English to me, so I don't need to stress about that.

On Thursday the doctors suggested that the labor could already be induced on Friday, which was very surprising to me, as I've heard that in Finland they do it only if it is medically necessary, or the pregnancy goes overtime (42+). We were a bit overwhelmed by this choice, because of course, we'd like to meet Bubi as soon as possible. But there's risks in the induction and it is not natural. So we decided to wait, which I think was a good idea. But now, few days later, there's still no signs of labor whatsoever, and I'm running out of patience. So we'll see if they will suggest the same again on the following days, I probably cannot resist the temptation anymore. :P Keep your thumbs up that next time I'll write with the baby in my arms instead of my belly!

2 comments:

  1. Tsemppiä viimeisille päiville! Vikat päivät on kyllä niiiin hermoja raastavia kun joutuu vaan odotella ja sitä tunnistelee jokaista fiilistä et jokos nyt se tulis. Meillähän Olivia synty 42+1 eli neidillä ei ollut mitään kiirettä ulos, mut meillä meni muutenkin synnytys vähän pitemmän kaavan mukaan niin tuskin teiän Bubi niin kauaa siellä masussa killuu, toivottavasti! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, huomasin vasta nyt sun tsempit :O Kiitos! :) Hurjan kauan saitte odotella, me mentiin loppujen lopuks käynnistykseen rv 40+4, eli ihan muutama päivä tän kirjotuksen jälkeen.

      Delete