Viime viikko meni jotakuinkin sellaisissa tunnelmissa, että vauva saisi tulla jo. Ei niinkään siksi, että mulla olis jotenkin epämukava olla, mutta olen vain hieman kärsimätön tapaamaan meidän palleron. Lääkärin sanat tulivat siis hienoisena pettymyksenä, mutta nyt kun olen niitä tässä hetken pohtinut niin onhan se kiva, että mun kroppa on vauvalle niin hyvä paikka olla, ettei hänellä ole kiirettä tänne kylmään, pahaan maailmaan. Kunpa Bubi vaan ulostautuisi ennen kuin äitini jo lentää takaisin Suomeen, lentoaikatauluja kun oli hieman haastavaa päättää. Näillä näkymin äiskä tulee muutama päivä ennen laskettua aikaa ja viipyy täällä kaksi viikkoa.
Torstaina selvisi myös, ettei meille todennäköisesti ole tulossa pelkäämääni jättivauvaa, vaan ihan normaalikokoinen, hieman alle 3,5 kiloinen jäpikkä. Kuinka huojentavaa!:D Hän on jo muutaman viikon killunut masussa pää alaspäin, joten asennostakaan ei tarvitse kantaa huolta. Kivut ja säryt ovat pysyneet kohtalaisina, vähän ikävästi vauvan pää (?) painaa tonne nivusiin, joka saa mut näyttämään lyllertävältä pingviiniltä...
Perjantaina päästiin tutustumaan sairaalan synnytysosastoon infoillan merkeissä. Yllätyksenä mulle tuli se, ettei täällä ole ollenkaan ilokaasua käytössä, se oli nimittäin ykkösenä listallani lääkkeellisistä kivunlievityksistä. Kätilön mukaan synnyttäjät vetelivät sitä sellaista tahtia, että unohtivat kaasupäissään kokonaan ponnistaa, joten sen käytöstä on luovuttu... Infoiltaan osallistui about 150 ihmistä, joka oli aikamoinen shokki, ilmeisesti myös järjestäjille. Ruuhkasta huolimatta kierros oli hyvin organisoitu ja päästiin synnytysosastoa ihmettelemään. Tutustumiskierroksesta jäi tosi hyvä maku (lukuunottamatta ryysistä, toivottavasti sairaalassa on tilaa kaikille...); kuten jo aiemmin olin lukenutkin, tämä sairaala on erityisesti luonnollisen synnytyksen ja kivunlievityksen kannalla ja tukea imettämiseen on hyvin tarjolla. En melkein malttaisi odottaa, että pääsen testailemaan rentoutumisammetta ynnä muita hienouksia. Yksi tärkeimmistä asioista sairaalassa minulle olisi se, että Wolfi voi myös yöpyä siellä. Tätä ei valitettavasti voi kukaan etukäteen taata, mutta ilmeisesti pitäisi olla aika huono tuuri, että kaikki perhehuoneet olisi varattu.
Lauantaina vuorossa olikin sitten koko päivän kestävä synnytysvalmennus Münchenissä. Valmennuksessa kävimmekin jo aiemmin Ugandassa, mutta päätimme kuitenkin ajankuluksi käydä siellä vielä täällä. Synnytysvalmennuksen pitäjä oli seitsemissäkymmenissä oleva amerikkalaismummo, jolla tuntui riittävän paljon mielipiteitä. Faktatiedon määrä jäikin sitten hieman vähäisemmäksi, mutta ehkä aihe on muutenkin enemmän mielipide- kuin tiedekysymys. Hirveästi mitään uutta ei koulutuksessa ollut, mutta eipä siitä varmasti haittaakaan ole olla (teoreettisesti) hyvin varautunut. Päivän parasta antia oli ponnistus- ja hengitysharjoitukset, ja samoilla viikoilla olevan suomalaisparin tapaaminen.
Seuraavat pari viikkoa on kalenterissa aika tyhjää, muutama kaupunkireissu olisi kiva vielä tehdä, jos jalat kantaa. Helteillä kävimme monta kertaa uimassa ulkouimalassa, mutta nyt on vähän liian vilposaa, ja uimahallikin aukeaa vasta 12.9. :( Kävelylenkkejäkin olisi kiva tehdä, mutta niiden jälkeen saa varautua koko päivän lepoon, kun nivuset huutaa hoosiannaa. Lasketun ajan viikonlopulle olisikin ties mitä kaikkea kivaa Street Food Festivaleista Volksfesteihin, mutta saa nähdä päästäänkö niille ollenkaan. :D Onpahan sitten ainakin jotain häiriötekijää, jos Bubi päättää mennä yliajalle.
***
This weekend's topic has been "Baby". Unfortunately not yet the actual, real-life baby, but more theory. On Thursday our Bubi reached the mark of a full-term baby, so now he is physically ready for the outside world. :) We had an appointment at the doctor, and heard that the size of Bubsen is normal; he is estimated to weigh about 3,4 kg on the due date. The doctor also said that it seems like the baby has no hurry to come out, so it might well still be another 3 to 4 weeks. I would not mind him coming a bit earlier, but of course it's nice to know that my belly is a comfortable place to be. :D
On Friday we had a chance to participate on an info tour at the hospital. The amount of participants on this "Infoabend" was shocking - there was about 150 people - but apart from that the tour was a very pleasant experience. The Neuburg hospital is especially favoring natural birth and breastfeeding; things that are important to me. So I have no doubts about the hospital, I'm actually kinda looking forward to it already. :D
Saturday was a birth training day in Munich. We already had the training in Uganda, but decided to go again here, maybe mostly because we have so much time. :P Nothing really new came up, but at least now we are very well prepared (theoretically). The course teacher was a seventy-something American grandma who had a lot of opinions, but the amount of "fact knowledge" was perhaps not so high. Well, the topic is more about opinions that science anyway, isn't it? The best part of the day was the breathing and pushing exercises and meeting another Finnish couple.
For the next few weeks we don't have much program. Someone might say that it would be good to slow down a bit already. Funny how I thought that I'd have sooo much time to read books and do some (not very me-like) handicrafts, but now we've been so busy that in the evening I just pass out as soon as I see bed. Anyway I prefer it this way, time goes faster, so I'm pretty sure we'll manage to fill the calendar till the due date. Which is in 19 days!!
No comments:
Post a Comment