Tuesday, January 13, 2015

Vuosipäivä & paikallisten aikataulujen opettelua.

Kulttuurishokki, tai mikä lie mielenhäiriö, näyttäisi olevan selätetty tällä erää. Mieli on ollut parempi perjantaista asti. Ehkä julkinen purkautuminen asiasta helpotti. :P

Viikonloppuna juhlittiin meidän kolmevuotisvuosipäivää. Tuntuu aika uskomattomalta, että ollaan oltu yhdessä vasta kolme vuotta! Tässä ajassa on vaan tapahtunu niin paljon, ja ollaan hitsauduttu niin tiiviisti yhteen, ihan kuin oltais tunnettu toisemme jo paljon kauemmin, ainoastaan positiivisessa mielessä siis. Ja silti lähes joka päivä opitaan toisistamme jotain uutta. :) Vaikka kuherruskuukausivaihe on jo ohitettukin, niin meillä on silti hauskaa yhdessä. Me kummatkin huomioidaan toisiamme päivittäin, oli se sitten toisen istuttamista valmiiseen ruokapöytään, hartiahierontaa, tai vaikka käsky jäädä aamulla sänkyyn nukkumaan toviksi, sillä aikaa kun toinen siivoaa Kuban jäljet ja keittää kahvin valmiiksi. Toivottavasti meille suodaan vielä monta yhtä ihanaa vuotta yhdessä. :)

Vuosipäiväähän piti tietysti juhlistaa asianmukaisesti, joten lauantaiaamuna suunnistettiin kuohari-brunssille paikallisen hienostokauppakeskuksen hienostoleipomoon. Tämä oli jo aiemmin ihan kelvoksi todistettu, vaikka matkaa meikäläisiin brunsseihin vielä on. Brunssin piti alkaa kello 9.00, ja halusimme olla aika ajoissa, että ruoka olisi mahdollisimman tuoretta. Sanoin kuitenkin, ettei ole mitään järkeä mennä paikan päälle yhdeksäksi kun ei siellä olla kuitenkaan valmiita silloin. Joten olimme paikalla puoli tuntia brunssin alkamisen jälkeen, ruokaa emme tosin saaneet vasta kun noin 40 minuuttia myöhemmin. :P Eli vielä on opettelemista täkäläisiin aikatauluihin.

Sama homma tuli todistettua eilen alkaneella saksan kurssilla, jonka senkin piti alkaa kello 9. Opettaja oli kyllä paikalla ja osa oppilaistakin, ja opetus alkoi about 9.20. Opettaja painotti kovasti että kello yhdeksän tarkoittaa kello yhdeksää eikä myöhässä kannata tulla. Porukkaa valui kuitenkin tasaisesti sisään puoli yhteentoista asti, eikä opettaja kommentoinut asiaa sen kummemmin. (Kurssista lisää myöhemmin.)

Vuosipäiväriennot jatkuivat Emin Pasha-hotellin uima-altaalla ja spassa, ja siellä lököillessä en kyllä yhtään tajunnut aiempaa pahaa mieltäni. Pitäis muistaa arvostaa tätä kokemusta täällä joka päivä (vaikka tokihan koti-ikävä saa joskus tulla). Aurinko paistaa, lämpötila on täydellinen, uima-allas ja hyvää ruokaa käden ulottuvilla, asiat voisi olla paljon huonomminkin, eikö?

***

On Saturday we celebrated our 3rd anniversary. It's funny how it feels like we've been together much longer, so much has happened and we know each other so well. But still almost everyday I learn something new about my better half. :) We like to treat each other well, some small everyday pampering, that makes you feel loved. It can be ready prepared nice dinner, some shoulder massage or maybe letting the other one sleep a little longer in the morning while the other cleans after Kuba and prepares the morning coffee. I think these small things are actually the glue that keeps us happily together. I hope we'll have many, many more happy years together ahead of us. <3

And now to the celebration part; we had nice "champagne" brunch at the fanciest shopping mall in town, and after that we pampered ourselves a bit more at the poolside and spa of Emin Pasha Hotel. Such a lovely, relaxing day, and the remaining rest of my culture shock just faded away. 

(We learned that we still have some adjusting to do, what comes to the local sense of time. The brunch was supposed to start at 9am, we were there half past, but the food was only ready after 10am. Oh, well.... ;))  

No comments:

Post a Comment