Tuesday, October 14, 2014

Fitneksestä.

Kiva pikku syysmyrsky ropisee ikkunan takana - rakeineen päivineen. :D mikään uus juttuhan tuo rankkasade ei täällä ole, aika usein iltapäivällä ukkoskuuro iskee vaikka aamu näyttäis selkeältä. Ihan mukavaa vaihtelua, ettei pääse helteessä sulamaan. Varsinkin kun mun ei yleensä tarvitse lähteä sinne sateeseen rämpimään. (Ainoa huono puoli on se, ettei meidän hemmoteltu sylikoira suostu ulos pissalle sateen yllättäessä...)

Sateisesta alusta huolimatta lauantain juhlat onnistuivat mainiosti, ja iltapäivällä aurinkokin paahtoi mukavasti. Ruokaa oli riittävästi, melkoisesti liikaa, muttei kuitenkaan aivan järjettömästi. Tänään jos saatais viimeset jämät napaan. ;) Mun kokkailuista erityisesti perunasalaatti ja mokkapalat meni hujauksessa, mutta vihannekset ei saksalaiselle lihasyöppökansalle maistuneet. ;) Tiedänpähän ens kerralla...

Asiasta polkupyörään. Eilen sain taas salilla käymisestä kiinni - lupasin itselleni, että koska mulla on täällä aikaa niin aion saada itseni timmiin kuntoon. Tähän mennessä menestys on ollut vaihtelevaa, koska joka toinen viikko on ollut vatsa kuralla tai jotain muuta kivaa. Toivottavasti nyt saisin olla 100% kunnossa hieman pitempään. Mun kauneusihanne on jo aika pitkään ollut sellainen kauniisti lihaksikas nainen, ei missään nimessä mikään langanlaiha malli. Valitettavasti mun itsekuri on aika lailla olematon, ainakin mitä tulee syömiseen, joten en nyt ehkä aivan vastaa ihannettani, mutta onpahan mitä tavoitella. ;) Mutta ei mulla mitään ongelmaa kroppani kanssa ole, niin kauan kun se toimii. Siitä ei tosin ole montaakaan vuotta kun oon ollut erittäin tyytymätön itseeni, mikä lienee parikymppisen naisen yleisin "sairaus". Ikä on varmaan tuonut lisää itsevarmuutta (tässä suhteessa ainakin, jossei muuten) eikä onnellisen parisuhteen merkitystä voi unohtaa. Uskon kuitenkin, ettei oman kropan hyväksymiseen tarvita toista ihmistä, jos vaan on onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Ei silloin jaksa murehtia, vaikka olis muutama sentti liikaa siellä täällä.

On ollut aika huvittavaa seurata suomalaisten nuorten naisten fitness-intoilua. Jollain tavalla ihailen näitä sisukkaita naisia, jotka poseeraavat Facebookissa ja Instagramissa vatsalihakset tiukkana. Mutta toisaalta säälin heitä, koska heidän elämänsä pyörii salilla käymisen, täydellisyyteen pyrkimisen ja syömisen ympärillä. (Munkin elämä pyörii kyllä välillä syömisen ympärillä, mutta vähän eri tavalla...) En vaan millään usko, että joku ihan tosissaan tykkää syödä riisiä, parsakaalia ja jauhelihaa joka päivä. Saati, että se olisi mielenterveyden ja fyysisen terveyden kannalta hyväksi. Mun mielestä tämä vallitseva kauneusihanne on kuitenkin terveellisempi kuin anorektisen laihojen mimmien ihailu (lihaksikkuuden eteen joutuu tekemään muutakin kuin olemaan syömättä), mutta miksi aina pitää pistää ihan överiksi. Sairainta on se, että lihaksikkuuden lisäksi nämä fitness-mallit ovat myös erittäin laihoja.

Mistä lienee johtuu, mutta tämä fitness-kreiseily näyttää olevan aika suomalainen ilmiö. (Kysyin mieheltä eikä hän tiennyt moisen ilmiön olemassa olosta Saksassa.) Tai ainakin se, ettei tämä ole vain pienen ryhmän hommaa, vaan joka kolmas mun ikäinen nainen tuntuu tähtäävän jonkinmoisiin fitness-kisoihin. Itsekin ehkä olisin hurahtanut, koska lihaksikas kroppa viehättää, mutta kiitos itsekurini ja rakkauteni ruokaan, en ole päässyt (joutunut) mielikuvaharjoituksia pidemmälle. Ja aviomies kiittää; hänen mielestään naisella ei kuulu olla näkyviä vatsalihaksia (tämä tietysti nosti esiin feministisen puoleni, koska tottakai naisella saa olla sikspäkki jos hän niin haluaa).

Joka tapauksessa haluaisin itse löytää sen täydellisen balanssin urheilun, terveellisen syömisen, nauttimisen ja mukavuuden välillä, ja jos sillä saisi vielä sen täydellisen kropan niin sekään ei haittaisi. Olisko jollain reseptiä? :)

***

Saturday's party was successful - despite of the scary, dark clouds in the morning we got a very sunny, hot afternoon. Food was plenty and we are still working on the leftovers, but for my surprise almost all the meat was gone. Maybe I have to believe that Germans are cold-blooded meat-eaters and there's no changing that fact. ;) 

What I really wanted to write about is the quite crazy fitness-fever that seem to have swiped over Finland in the last couple of years. It seems like at least every third young Finnish woman is completely hooked on toning their muscles and not only in a healthy way. I have a weird crush on these women - in a way I admire them and would like to be like them with their six-packs and visible arm muscles. In the other hand I feel sorry for them - their life is all about the next exercise and what you can eat and what not. This is probably the biggest reason why I'm safe from this madness- I love eating (did I mention it already?) and food, and it would be impossible for me to live with only minced meat, rice and broccoli. Seriously, if someone insists they really enjoy that I call them liars. :D

Even I sometimes dream about those abs, nowadays I'm pretty happy in my body, although this was not the case few years ago. Maybe age and happy relationship have changed my attitude to my body, but I think the most important is to be happy and satisfied in your life. Who cares about few extra centimeters if your life is good? With all the skinny, musclely, pretty girls who pop in my Facebook or Instagram stream it's sometimes hard to resist the thoughts "what if I would be like that?" But luckily then a thought of the cinnamon roll in the freezer or restaurant evening with friends replaces those silly thoughts. ;)

No comments:

Post a Comment