Mitäs tänne meille? Univajeongelmat jatkuvat, Leevin yöt ovat suurimmaksi osaksi edelleen hyvin levottomia. Onneksi olen saanut erittäin tärkeää tukea ja apua omalta äidiltäni, joka kävi täällä visiitillä, sekä aina yhtä ihanalta mieheltäni. Mutta pysyvää ratkaisua ei ole löytynyt, ja mun pinna alkaa olla todella kireällä, ja pelkään, että pian myös Wolfin (joka omaa lehmän hermot)... Mistäköhän saisi ostettua kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa?
Leevi sai (muistaakseni) toissa viikolla ihka ensimmäiset hampaat, kaksi samalla kertaa, joiden tulo ei varmaankaan auttanut tässä nukkumisasiassa. Lisäksi sekä minä että Leevi saatiin kiva pikku vatsatauti kuumeineen kaikkineen. Ja maanantaina Leevi sai puolivuotisrokotteet. Mutta en sitten tiedä, ovatko yöt näistä syistä varsinaisesti huonontuneet, huonoja kun ovat lähes aina olleet. Viime yö oli kyllä taas yksi pohjanoteeraus, ja mies sai herätä kuudelta aamulla sekä vaimon että lapsen parkumiseen, huoh...
Päiväsaikaan nukkuminen on *koputan puuta* mennyt ihan jees jo jonkin aikaa, toisinaan nukahtamista edeltää toki pikku raivareita, mutta yleensä ne eivät kestä kauaa. Leevi nukkuu yleensä kolmet päikkärit; aamiaisen, lounaan ja iltapäivän sormiruokailun jälkeen. Päikkäreiden kestossa voisi kyllä petrata, aamu-unet ovat noin tunnin pituiset ja ne muut sitten puolen tunnin pikaunia. Voi kunpa itsekin osais ottaa tollasia power-nappejä... (Nyt kun tätä kirjoitan, enkä edes yrittänyt itse ottaa päiväunia, on Leevi nukkunut jo kaksi tuntia???)
Sormiruokailu on lähtenyt hyvin käyntiin, Leevi vaikuttaa pitävän hommasta kovasti. Tähän mennessä mitään erityisiä suosikkeja ei ole löytynyt, kaikki mitä eteen tuodaan menee ääntä kohti, mutta suurin osa päätyy edelleen ruokalapun kaukaloon masun sijasta. Plussaa siitä, että parina viime päivänä lattialle on päätynyt aika vähän tavaraa. Harrastaisimme sormiruokalua useamminkin kuin kerran päivässä, mutta tämä väsynyt äiskä ei jaksa siivota. Ja kasvunkin vuoksi on pakko varmistaa, että puurot päätyy vatsaan eikä jalkoihin, korviin, takaraivoon ja tuoliin. Sormiruokailun aloittamisessa auttoi hurjasti lainassa oleva muovinen, karmean näköinen, mutta ah niin käytännöllinen syöttötuoli, jossa on oma pöytä. Harmi, että se pitää palauttaa omistajilleen pian. Meidän pöytä kun on hieman liian korkea Leeville... Kasvusta puheenollen, Leevi oli maanantaiseen neuvolaan mennessä kerryttänyt upeat 6400g ja 66cm, joten painonkin kanssa aletaan taas olla melkein käyrillä. :)
Viime viikkoina Leevistä on tullut hyvin utelias ja nopea kaveri, jota ei parane jättää yksinään minuuttia pidemmäksi aikaa. Kuban "turvaportit" pääsevät taas käyttöön, ettei Leevi pääse nuoleskelemaan kengän pohjia (jostain luin, että se olisi hyväksi lapsen immuniteetin kehityksen kannalta, mutta en taida ihan noin pitkälle mennä kuitenkaan...). Olohuone on jo muotoutunut jokseenkin ryömimisturvalliseksi, joten sinne uskaltaa Leevin hetkeksi jättää, kun itse teen jotain keittiössä tai käyn vessassa. Tämä muuttunee pian kun poitsu tajuaa kammeta itsensä pystyasentoon... :P Liikkumaan oppimisen myötä Leevi viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla, mutta valitettavasti ei omien lelujensa kanssa vaan esimerkiksi kirjahyllyn kimpussa. :D
Me vanhemmat täällä pohdimme päämme puhki miten öihin saisi jotain järkeä. Ja haaveilemme jo Tallinnaan muutosta, ei ole enää kuin muutama viikko kun pääsemme tutustumaan uuteen kotikaupunkiimme!!
This comment has been removed by the author.
ReplyDelete